JOULU RANSKASSA

Lomat, joulu ja uusivuosikin oli ja meni jo, mutta palataan vielä yhden postauksen verran mun ranskalaiseen jouluun täällä. Me vietettiin yhteensä kaksi joulua, 24. päivän ilta hostiskän sukulaisten kanssa hänen vanhemmillaan, jossa myös yövyttiin koko suku. Seuraavana aamuna oli aika avata osa lahjoista siellä, jonka jälkeen lähdettiin äkkiä seuraavan joulun viettoon hostäidin vanhemmille. Kaiken kaikkiaan jouluna vietettiin ruokapöydässä yhteensä varmaan yli kymmenen tuntia, Ranskassa kun kaikkiin juhlatilaisuuksiin liittyy vahvasti syöminen. Ruokapöydästä löytyi tänä vuonna paljon mereneläviä ja kalaa ja täytyy kyllä myöntää, että niitä kinkkuja ja porkkanalaatikoita oli aika ikävä.
Mulla oli kuitenkin ihan tosi kiva, joskin erilainen, joulu täällä. Sain muutamat ihanat lahjat (mukaanlukien suolakivilampun, joka painaa vähintäänkin tosi paljon - tulee olemaan ihan sairaan kätevä ottaa Suomeen mukaan!), söin hyvällä mielellä niin ranskalaisia kuin Suomestakin lähetettyjä herkkuja sekä tajusin siinä reilun kahdenkymmenen hengen kesken ruokapöydässä, että mähän ymmärrän ihan kaiken mitä ympärillä puhutaan!

Joulun jälkeen vietettiin viikko Alpeilla, ja kouluun palasin samaan aikaan kun suomalaisetkin kaverit. Tällä viikolla nyt onkin sitten mennyt fiilis vähän alaspäin, ja ekaa kertaa mulla on täällä ihan oikeasti koti-ikävä. Oon kateellisena katellut teidän valittelua pakkasesta ja talvesta sekä haaveillut Suomesta, meillä kun ei ollut edes Alpeilla kunnolla lunta. Oon just nyt myöskin vaan niin kypsä tähän ranskalaiseen kouluun; supermegapitkiin päiviin, välillä ihan ihmeelliseen opetukseen, siihen miten yhä edelleenkin usein ranskantunneilla en vaan tajua ja siihen ajatukseen ja paniikkiin, että mun pitäis viiden kuukauden päästä tehdä ranskan ylioppilaskokeet täällä.
Tiedän kuitenkin, että nää on vaan ohimeneviä fiiliksiä enkä todellakaan halua kuullostaa siltä, että mulla menis täällä huonosti! Oon löytänyt ihania ystäviä ja mulla on parhain hostperhe, mitä ikinä olisin voinut toivoa. Keskustelen ja ymmärrän täysin sujuvasti, nään unia ranskaksi ja mun aivoissa on nykyään kaksi eli kielivaihtoehtoa ajattelulle (huomaan kirjaimellisesti vaihtavani useamman kerran päivässä mun ajatusteni kieltä tilanteista riippuen).

Ihanaa uutta vuotta sinne kaikille, mulla on jäljellä vielä reilu puolikas vaihtovuodesta ja kasapäin kokemuksia kokematta, mut tänä vuonna kuitenkin jo nähdään!

SUOMALAINEN MAAILMALLA

Suomessa asuessani ajattelin kyllä olevani ylpeä suomalaisuudestani ja maastani, mutta vasta sieltä lähdettyään on sen tajunnut, että miten tärkeä se oma kotimaa oikein onkaan. Ajattelin näin Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi vähän kirjottaa siitä, miltä oikein tuntuu olla suomalainen täällä Ranskassa.

Täällä suurimmalle osalle ihmisistä Suomi, Ruotsi ja Norja on kaikki oikeestaan yks ja sama maa. Kun kysyn, että mitä te tiedätte Suomesta, vakkarivastaukseen sisältyy yleensä kylmyys, lumi, pimeys ja kalansyönti (tää viimenen on vähän outo, mutta täällä tosiaan moni ilmesesti kuvittelee meidän syövän lähes pelkästään kalaa). Sitten kun vihjaan jotain vaikkapa joulupukista, ihmiset on ihan yllättyneitä että eiks se asukkaan Lapissa. Toisin sanoen moni mun tapaama ihminen on tähän asti luullut että Lappi on oma maa...
Sitä suuremmalla syyllä että Suomi ei ole täällä pahemmin tunnettu tai tiedetty on mielellään aina kertomassa omasta maastaan ja erityisen ylpeä, jos joku sattuukin tietämään jotain.

Tilanteita, joissa erityisen suomalainen hymy on noussut huulille on ollut mm...

...se kun kavereiden yhteiskuntaopin tunnilla oltiin käytetty Suomea esimerkkimaana puhuttaessa työttömyys- ja terveydenhuoltopalveluista.

...se kun koulubussissa huomasin edessä istuvien poikien pelaavan Angry Birdsiä.

...se kun koulutyötä varten käytettävässä ranskalaisessa lehdessä naisten äänioikeudesta puhuttaessa verrattiin Ranskaa Suomeen, sillä suomalaiset naiset sai ääneestää jo 40 vuotta ennen ranskalaisia.

...se kun kuulen iltasin miten mun hostäiti kysyy Raphaëlilta, että mikä kirja luetaan iltasaduksi ja se valitsee aina Muumit. Ja se miten se sitten luettelee kaikki Muumi-hahmot ulkoa niiden ranskankielisillä (hassuilla) nimillä.

...se miten koulussa moni opettaja on kysellyt Suomen koulujärjestelmästä, sillä ne kertoo tietävänsä että se on yks maailman parhaimmista.

...se miten ranskalaiset kehuu suomea kauniin kuuloseksi kun ne pyytää mua puhumaan sitä.

Tällä hetkellä en vaihtais tätä Ranskassa asumista mistään hinnasta ja viihdyn täällä ihan loistavasti, mutta kyllä se vaan niin on, että sinne kotiin taitaa olla aika kiva ensi heinäkuussa palata. ♥

EROAVAISUUKSIA

Täällä todella kulutetaan aikaa syömiseen. Aripäivisinkin päivälliseen menee hyvinkin pari tuntia kun ensin syödään salaatti, sitten varsinainen ruoka, sitten juustoja ja viimeseksi jälkiruoka. Myös koulussa on aina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka.

Muutenkin juustojen kohdalla kaikki stereotypiat on totta. Kun meillä Suomessa on jääkappissa samalla kertaa joku kaks kolme eri juustoa, näillä on täällä kokonainen hylly varattu jääkaapista pelkästään eri juustoille.

Liikennekulttuuri on ihan eri, ja mä oon täällä suurimman osan ajasta autossa istuessani aika kauhuissani. Ensinnäkin ajetaan kovaa, vähän miten sattuu ja useesti vielä höpötetään samalla kera suurin elein. Koulubussi ajaa reilusti ennemminkin liikenneympyröiden läpi ja auton torvea ei säästellä.

Vessa täällä tarkottaa superminiä huonetta, jossa on oikeesti pelkästään vessanpönttö. Kädet pestäkseen pitää siis aina mennä erikseen varsinaiseen kylpyhuoneeseen.

Koulussa kaikki muistiinpanot ja kokeet kirjotetaan täydellisellä käsialalla mahdollisimman siististi ja on tosi tarkkaa, millasella kynällä kirjotat, millaselle paperille ja ylipäänsäkin se ulkoasu. Täällä ei oikeestaan käytetä ikinä lyijykyniä ja mun luokalla on jopa muutamia tyyppejä, jotka käyttää ihan vanhanaikasta kunnon mustekynää.
Ensimmäistä kertaa koulutehtävään apua pyytäessäni mun kummankin hostvanhemman eka reaktio oli nauru ja "Sä et taida osata käyttää tätä paperia Katariina?". Sitä konseptipaperia siis pitää tosiaan opetella käyttämään jos ei halua huonoa palautetta opettajilta.

Syksyisinä vähän viileempinä päivinä kun oli semmoset reilu kymmenen astetta osa tuli kouluun toppatakit päällä. Ylipäänsäkin ihmiset on paljon kylmänarempia ja kun mä esim. lähdin uimahallilta hiukset märkinä vaan kävelläkseni autoon ja poistuakseni autosta kotona mun hostäitin perhe varotteli mua vaikka mistä sairauksista ja pään jäätymisistä.

Täällä ei oikeestaan käytetä veistä syödessä, vaan eka palotellaan koko annos valmiiksi ja ruuan kanssa syötävä leipä ajaa veitsen asiaa. Mä en edelleenkään osaa syödä pelkästään haarukalla ja leivällä, joten oon outo ja käytän veistä.

Ihan, ihan kaikki on täällä dubattu ranskaksi. Olin keskiviikkona kattomassa uusimman Nälkäpelin kavereiden kanssa ja on oikeesti raivostuttavaa yrittää keskittyä itse leffaan, kun se "väärä" ääni häiritsee niin paljon. Kaiken lisäks näyttelijöiden suu liikkuu aivan eri tahtiin kun puhe tulee, muttei kukaan ranskalainen kuulemma edes kiinnitä huomiota siihen. Osa radiossa soivista englanninkielisistä biiseistä saattaa myös olla dubattuja...

Ruuanlaittoa varten löytyy koneita ja vempeleitä ihan joka lähtöön. Meillä tähän mennessä nähdyt koneet on pihvinpaistorauta, letturauta (erikseen yhden ison letun ja monen pienemmän), raclettegrilli, fonduepannu, appelsiininpuristuskone, vohvelirauta, leipägrilli...

Sisällä käytetään aina kenkiä, mikä oli mulle alkuun tosi outoa. Ostinkin ekojen viikkojen jälkeen itelleni "kompromissikengät" eli tohvelit; huomattavasti mukavampaa.

Ihmiset on tosi ennakkoluulosia ruuan suhteen, jollei se siis ole ranskalaista. Joka kerta kun multa kysytään suomalaisia erikoisuuksia ja mainitsen poron, saan vastaukseksi kauhistuneita katseita ja kommentteja meidän julmuudesta, kun syödään joulupukin lemmikkejä (jep, kyllä). Mainittakoon siis että täällä syödään mm. sammakkoa, keitettyä verta, etanoita, ostereita (syödään elävinä) ja naudan luun sisustaa.

Tupakointi on erityisesti nuorten keskuudessa tosi paljon yleisempää kuin Suomessa. Aamulla koulun porttien edessä ei oikeestaan edes nää mitään kun ilma on niin sakeena tupakansavusta.

Ne kuuluisat poskipusut vaihdetaan oikeesti joka aamu koulussa kaikkien kanssa, ja keskustelua kenenkään kanssa ei voi alottaa, jos samana päivänä ei olla vielä pusuteltu. Esimerkiksi hostäitin perheen pistäytyessä meillä nopeesti vaihdettiin ensin koko poppoo poskipusuja noin seitsemän minuuttia, juteltiin korkeintaan kaksi ja puoli minuttia ja toistettiin taas seitsemän minuutin rituaali hyvästeiksi.