MIHIN AIKA OIKEIN MENEE?

Istuskelen tällä hetkellä meidän pihalla aurinkolasit päässä ja t-paita päälläkin meinaa olla vähän turhan kuuma. Mulla on meneillään toinen viimisistä lomaviikoista täällä, ja tänä illalla ois tarkotus pakata laukut Lontoota varten, sillä huomenna puolen päivän jälkeen suunnitelmien mukaan ollaan King’s Crossin juna-asemalla.
 Musta todellakin tuntuu, että viimiset pari kuukautta ois vastanneet ehkä jotain kahta viikkoa, aika on mennyt ihan älyttömän nopeesti. Viime postauksen jälkeen meillä oli tosiaan ne stressaamani ylppäriharjotukset, joista yllätys yllätys selvisin hengissä, mutta yllättävän hyvin tuloksinkin vielä! Suullisesta osuudesta sain 13/20, ja meidän luokan keskiarvon ollessa 9/20 olin kyllä ihan älyttömän tyytyväinen. Tänne ei oikeestaan kuulu muuten mitään sen ihmeempää. Oon viettänyt aikaa kavereiden kanssa, ollaan käyty mm. tivolissa ja keilaamassa, ja tosi paljon oon nähnyt myös "hostsukulaisia", kun on ollut millon kenenkin synttäriä ja muuta.
Viime viikolla käytiin hostiskän veljen luona aivan Italian rajalla, ihan älyttömän upee paikka siinä vuorten kupeessa. Yritin myydä ideaa perheenvaihdosta, sillä noiden kylä ja koti ja kaikki oli niiiin täydellisiä, mutta mun hostperhe ei ollut samaa mieltä... Mulle kuitenkin lupailtiin että järjestetään vielä patikointiretki vuorille ennen mun lähtöä. 

Ja siitä lähdöstä puheenollen... Mulla on nyt antaa tarkka paluupäivä kun mun lentolippukin on jo ostettu, 6.7. meinasin rantautua Suomeen! Me itseasiassa neuvoteltiin mulle uusi paluupäivä muista Euroopan vaihtareista poiketen, sillä en ollut hirveen innoissani siitä useemman päivän YES-leiristä Saksassa, vaan halusin mielummin viipyä täällä perheessä vähän pidempään ja palata suoraan Suomeen sitten toiseen perheeseeni. Suomessa mulla taas on Ruissiin liput odottamassa seuraavalle viikonlopulle ja viikon päästä siitä pitäis juhlistaa veljen rippijuhlia, että menoa ja tekemistä on heti luvassa!

Ihan älyttömän hullua ajatella että ihan oikeesti pian mä oon takasin siellä Suomessa. Nyt Lontoon matkan jälkeen lähteekin käyntiin kaks viimistä kuukautta Ranskassa, mutta niihin mahtuu vaikka millä mitalla ohjelmaa. Edessä on vielä niin juoksutapahtumaa, festaria, 18-vuotissynttäriä ja viikonloppureissua välimeren rannalle kuin ne lopulliset oikeet ylppärikokeetkin, eli todennäkösesti ne kuukaudet menee ihan silmänräpäyksessa ohi!

HENGISSÄ!

Moikka, toivottavasti siellä on vielä joku! Tässä on tullutkin jo joku pari kuukautta postaustaukoa kun ei oo ollut internetyhteyttä laisinkaan, suomeksi tarinoiminen ei oo inspiroinut, on ollut sikana kouluhommia ja oon vaan elellyt menemään. Tänään sain vihdoin koneen korjauksesta takaisin elikkä netti toimii taas (mulla ei muuten suurimaks osaks ajasta ole puhelimessa ollenkaan internetyhteyttä, joten varmin ja nopein tapa saada yhteys on laittaa facebookissa viestiä!) ja kun kuviakin on kertynyt jonkun verran niin ajattelin taas päivitellä vähän viime aikojen kuulumisia.

Täällä on alko kevät oikeestaan jo joulukuussa, ja helmikuun loppupuolella oli yhtenä sunnuntaina kaksyt astetta lämmintä, joten päätettiin avata grillikausi ja syötiin illalla ulkona. Puut kukkii ja linnut laulaa ja mulla on olo kun Suomen toukokuussa, mutta mikäs siinä!
 Loman aikana pari viikkoa sitten otettiinkin hyvistä ilmoista kaikki irti ja pelattiin hostsisarusten kanssa mm. mölkkyä lähes joka päivä (enkä onnistunut voittamaan yhtäkään matsia). Yhden päivän verran pyörittiin kuitenkin myös talvisemmissa maisemissa, sillä lähdettiin hostvanhempien ja heidän työkavereiden kanssa vuorille lumikenkäilemään. Me ei ensin meinattu lähteä matkaan ollenkaan, sillä olosuhteet oli lumimyräkän takia suhteellisen hirveet, mutta päätettiin kuitenkin rohkaistua. Aikamoista rämpimistä se sitten olikin, mutta ylhäälle päästessä aurinko jo paisto. Toi oli kyllä ihan sairaan mahtava reissu ja haluun ehdottomasti päästä uudestaan lumikenkäilemään!
Lomalla juhlittiin myös yhden kaverin synttäreitä ja käytiin naapurikylän "tansseissa" tyttöjen kanssa. Lisäksi me ollaan tehty monta reissua läheiseen minikanalaan ostamaan munia ja ruokkimaan kanoja, välillä täällä meno on vaan niiiin landemeinkinkiä... :D

 Nyt on lomat loppu ja täytyy sanoa kyllä sanoa että pikkunen koulustressi on päällä. Vois ajatella vaihto-oppilaalla olevan vähän rennompi vuosi koulun suhteen, mutta Ranskassa YFU on musta suhteellisen vaativa koulujutuissa, eikä itse koulukaan ole täällä helpoimmasta päästä. Mun on tarkotus tehdä ranskan ylioppilaskoe täällä yhdessä muiden lukion kakkosten kanssa vuoden lopuksi, ja meillä on ensi viikolla sellanen valmisteleva koe. Se on käytännössä täysin sama juttu kuin se oikeekin koe, eli läpästään sekä suullinen että kirjallinen osio, yhteensä noin viisi tuntia. Rehellisesti sanottuna mulla on tän takia täysi paniikki päällä, sillä en saa käyttää sanakirjaa kummassakaan osuudessa. Nään painajaisia aiheesta ja stressaan ihan jäätävästi, mutta koitan nyt vaan ajatella että yritänpähän edes...

Jos nyt ei koulujuttuja oteta huomioon niin mulla menee täällä ihan loistavasti, aika menee vaan ihan älyttömän nopeesti! Jokunen aika sitten tuli täyteen puol vuotta Ranskassa ja sain myöskin tietää paluuaikataulun. 
Nyt, olettaen että selviän ensi viikon kokeista hengissä, seuraavaan postaukseen!

LES ALPES

Yks mun haaveista Ranskassa vietettävän vuoden suhteen toteutui, kun joululomien tokalla viikolla lähdettiin Ranskan Alpeille viikoksi laskettelemaan. Netin mukaan meidän kohde, Les Saisies, on yksi Ranskan lumivarmimpia laskettelukeskuksia, mutta koko joulukuun jatkuneet semmoset viidentoista asteen lämpötilat ja auringonpaiste ei oikeen luoneet otollisia olosuhteita lumitilanteelle. Niinpä tuolla oli siis aivan vihreetä ja paljasta, ja rinteistäkin oli auki vissiin kaheksantoista kuudestakymmenestä. Tokavikan päivän iltana sitä lunta sitten alko satamaan ja seuraavana aamuna, kun oli aika lähteä, olikin ihan valkosta kaikkialla...

Puuttuvasta lumesta huolimatta meillä oli aivan mahtava viikko tuolla, ja päästiin me kyllä myös laskemaan ja hiihtämään! Ihania maisemia Mont Blancin kupeessa, hyvät naurut ranskalaisille kun suomalainen oli vaikeuksissa hiihtotunneilla (mut hitto sentään kun täällä on ihan erilaiset taktiikat hiihtää!) ja vuoden vaihtumisen juhlimista. Lisäksi pidettiin huolta, ettei urheiluta koitunut mitään turhia hyötyjä, sillä iltasin syötiin kaikkia alueen herkkuja. Fondue, raclette, letut mustikkahillolla ja vaikka mitä muuta tuli hyvin tutuiksi...
 Se täytyy vaan sanoa, että mulla tasavarmasti koko vaihto-oppilastoiminnan historian parhain hostperhe, mistä oon niin älyttömän kiitollinen ja onnellinen!

JOULU RANSKASSA

Lomat, joulu ja uusivuosikin oli ja meni jo, mutta palataan vielä yhden postauksen verran mun ranskalaiseen jouluun täällä. Me vietettiin yhteensä kaksi joulua, 24. päivän ilta hostiskän sukulaisten kanssa hänen vanhemmillaan, jossa myös yövyttiin koko suku. Seuraavana aamuna oli aika avata osa lahjoista siellä, jonka jälkeen lähdettiin äkkiä seuraavan joulun viettoon hostäidin vanhemmille. Kaiken kaikkiaan jouluna vietettiin ruokapöydässä yhteensä varmaan yli kymmenen tuntia, Ranskassa kun kaikkiin juhlatilaisuuksiin liittyy vahvasti syöminen. Ruokapöydästä löytyi tänä vuonna paljon mereneläviä ja kalaa ja täytyy kyllä myöntää, että niitä kinkkuja ja porkkanalaatikoita oli aika ikävä.
Mulla oli kuitenkin ihan tosi kiva, joskin erilainen, joulu täällä. Sain muutamat ihanat lahjat (mukaanlukien suolakivilampun, joka painaa vähintäänkin tosi paljon - tulee olemaan ihan sairaan kätevä ottaa Suomeen mukaan!), söin hyvällä mielellä niin ranskalaisia kuin Suomestakin lähetettyjä herkkuja sekä tajusin siinä reilun kahdenkymmenen hengen kesken ruokapöydässä, että mähän ymmärrän ihan kaiken mitä ympärillä puhutaan!

Joulun jälkeen vietettiin viikko Alpeilla, ja kouluun palasin samaan aikaan kun suomalaisetkin kaverit. Tällä viikolla nyt onkin sitten mennyt fiilis vähän alaspäin, ja ekaa kertaa mulla on täällä ihan oikeasti koti-ikävä. Oon kateellisena katellut teidän valittelua pakkasesta ja talvesta sekä haaveillut Suomesta, meillä kun ei ollut edes Alpeilla kunnolla lunta. Oon just nyt myöskin vaan niin kypsä tähän ranskalaiseen kouluun; supermegapitkiin päiviin, välillä ihan ihmeelliseen opetukseen, siihen miten yhä edelleenkin usein ranskantunneilla en vaan tajua ja siihen ajatukseen ja paniikkiin, että mun pitäis viiden kuukauden päästä tehdä ranskan ylioppilaskokeet täällä.
Tiedän kuitenkin, että nää on vaan ohimeneviä fiiliksiä enkä todellakaan halua kuullostaa siltä, että mulla menis täällä huonosti! Oon löytänyt ihania ystäviä ja mulla on parhain hostperhe, mitä ikinä olisin voinut toivoa. Keskustelen ja ymmärrän täysin sujuvasti, nään unia ranskaksi ja mun aivoissa on nykyään kaksi eli kielivaihtoehtoa ajattelulle (huomaan kirjaimellisesti vaihtavani useamman kerran päivässä mun ajatusteni kieltä tilanteista riippuen).

Ihanaa uutta vuotta sinne kaikille, mulla on jäljellä vielä reilu puolikas vaihtovuodesta ja kasapäin kokemuksia kokematta, mut tänä vuonna kuitenkin jo nähdään!

SUOMALAINEN MAAILMALLA

Suomessa asuessani ajattelin kyllä olevani ylpeä suomalaisuudestani ja maastani, mutta vasta sieltä lähdettyään on sen tajunnut, että miten tärkeä se oma kotimaa oikein onkaan. Ajattelin näin Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi vähän kirjottaa siitä, miltä oikein tuntuu olla suomalainen täällä Ranskassa.

Täällä suurimmalle osalle ihmisistä Suomi, Ruotsi ja Norja on kaikki oikeestaan yks ja sama maa. Kun kysyn, että mitä te tiedätte Suomesta, vakkarivastaukseen sisältyy yleensä kylmyys, lumi, pimeys ja kalansyönti (tää viimenen on vähän outo, mutta täällä tosiaan moni ilmesesti kuvittelee meidän syövän lähes pelkästään kalaa). Sitten kun vihjaan jotain vaikkapa joulupukista, ihmiset on ihan yllättyneitä että eiks se asukkaan Lapissa. Toisin sanoen moni mun tapaama ihminen on tähän asti luullut että Lappi on oma maa...
Sitä suuremmalla syyllä että Suomi ei ole täällä pahemmin tunnettu tai tiedetty on mielellään aina kertomassa omasta maastaan ja erityisen ylpeä, jos joku sattuukin tietämään jotain.

Tilanteita, joissa erityisen suomalainen hymy on noussut huulille on ollut mm...

...se kun kavereiden yhteiskuntaopin tunnilla oltiin käytetty Suomea esimerkkimaana puhuttaessa työttömyys- ja terveydenhuoltopalveluista.

...se kun koulubussissa huomasin edessä istuvien poikien pelaavan Angry Birdsiä.

...se kun koulutyötä varten käytettävässä ranskalaisessa lehdessä naisten äänioikeudesta puhuttaessa verrattiin Ranskaa Suomeen, sillä suomalaiset naiset sai ääneestää jo 40 vuotta ennen ranskalaisia.

...se kun kuulen iltasin miten mun hostäiti kysyy Raphaëlilta, että mikä kirja luetaan iltasaduksi ja se valitsee aina Muumit. Ja se miten se sitten luettelee kaikki Muumi-hahmot ulkoa niiden ranskankielisillä (hassuilla) nimillä.

...se miten koulussa moni opettaja on kysellyt Suomen koulujärjestelmästä, sillä ne kertoo tietävänsä että se on yks maailman parhaimmista.

...se miten ranskalaiset kehuu suomea kauniin kuuloseksi kun ne pyytää mua puhumaan sitä.

Tällä hetkellä en vaihtais tätä Ranskassa asumista mistään hinnasta ja viihdyn täällä ihan loistavasti, mutta kyllä se vaan niin on, että sinne kotiin taitaa olla aika kiva ensi heinäkuussa palata. ♥

LYON

Heippa taas pitkästä aikaa!
Tänne kuuluu tällä hetkellä ihan super hyvää. Viimesimmän postauksen jälkeen oli tosiaan vielä yks viikko lomaa, jollon käytiin mm. Lyonissa, josta postauksen kuvatkin on. Se nousi heittämällä mun yhdeks lempparikaupungiks ikinä, ja sinne palataan kyllä varmasti vielä useempaan otteeseen! (Ei oo muuten rattaiden ja kaksvuotiaan kanssa mikään ihan helpoin kaupunki, mä en nimittäin varmaan ikinä oo yhden päivän aikana kiivennyt niin monia rappusia mitä tollon...) Lyonin vierailun lisäksi me kaiverrettiin kurpitsoja Halloweenia varten, pidettiin yks viikonloppu jollon syötiin käytännössä joka aterialla pelkästään lettuja ja kaikkea muuta kivaa.

Vaikka kahden viikon loman jälkeisenä maanantai-aamuna tilanne tuntu aika epätoivoselta, mulla lähti siitä koulu ja ylipäänsä ranska ihan uudella lailla sujumaan. Jotenkin tuntu, että kun aivot sai rauhassa hetken aikaa levätä ja "ranskantunteina" toimi lähinnä Disney-leffat, kouluun palatessa yhtäkkiä vaan naksahti :D Oon oikeesti siitä lähtien saanut lähes päivittäin palautetta koulussa tai kotona miten paljon oon kehittynyt! Yhtäkkiä pystyn tunneillakin seuraamaan ja kirjottamaan muistiinpanoja, ja vihdoin tuntuu että saan koulupäivistä jotain irti.

Elämä on muutenkin ihan tosi kivaa just nyt. Mua ilahduttaneita asioita on olleet t-paitakelit, suklaatehtaalla vierailu (ikävä sanoo mut kyllä se suoraan linjalta tullut suklaa oli vähintäänkin varteenotettava kilpailija Fazerin Siniselle), se kun kokkasin perheelle perinteisiä lihapullia kera perunamuusin ja jopa mun supernisrot pikkusisarukset otti lisää sekä lähestyvä Joulu.
Tänään mä oon lähössä kaverin kanssa junalla lähimpään oikeeseen kaupunkiin, Vienneen, jossa meidän on tarkotus treffata toinen kaveri ja mulle on luvassa kaupunkikierrosta ja kirjamessujen tutkintaa. Maanantaina puolestaan illalla suoraan koulusta päästyäni me ajetaan Lyoniin kattomaan mun koko perheen yhtä lempparibändiä, Nightwishiä! Vaikka kyseinen genre ei oo ehkä ihan mikään mun suosikki, on musta ihan sairaan mahtavaa ja huvittavaakin että mä täällä Ranskassa pääsen kattomaan suomalaista (itseasiassa useempaakin, sillä niillä on lämppärinä ilmeisesti myös suomalaisia yhtyeitä) bändiä. Siitä tulee vähintäänkin mielenkiitonen kokemus!

Nyt mun on siirryttävä ruokapöytään ennen juna-asemalle suuntaamista, kivaa viikonloppua Suomeen!

P.S. Jouduin kattomaan tätä postauksen tekstiä kirjottaessani kolme kertaa ranksa-suomi sanakirjasta että miten joku tietty verbi sanotaan suomeksi...

ENSIMMÄINEN LOMAVIIKKO

Eka lomaviikko starttas hostiskän vanhempien luona pienen ajomatkan päässä Alppien kupeessa. Juhlistettiin parinkymmenen hengen voimin vissiinkin viiden serkuksen synttäreitä, eli mulle tää tarkotti uusia nimiä ja kasvoja sekä varsin väsyttävää päivää sen kaiken ranskan kuuntelemisen takia.
Mua kyllä aina näiden sukutapaamisten jälkeen vähäsen huvittaa, sillä meno on täällä välillä kun suoraan jostain Serranon perheen jaksosta. Ensin vaihdetaan mielipiteet viimisimmästä futismatsista ja rugbyjoukkueen tän hetkisestä sijotuksesta, sitten siirrytään ruokapöytään jossa huudetaan toisten päälle sekä onnistutaan kehittämään ainakin muutama sukuriita ja lopulta kaikki palaa omiin koteihinsa enemmän ja vähemmän ärsyyntyneenä. Mulle ulkopuolisena tän kaiken keskellä oleminen oli aluks vähän outoa, mutta kaikki mun ranskalaiset "sukulaiset" on kyllä ottanu mut tosi hyvin vastaan ja tunnen oloni jo ihan luontevaksi istuessani riitelevien tädin ja isomummon välissä :D

Viikko sitten mulla oli vapaaehtoinen YFU-tapaaminen, kun meille oli järkätty iltapäivä leipomossa, jossa päästiin oppimaan miten tehdään croissantteja, patonkeja ja pain au chocolat-leivoksia. Eikä muuten ollut ihan mikään turha leipomo, se oli valittu muutaman kerran ainakin Ranskan ja Euroopan parhaaks sekä voittanut vaikka mitä muita palkintoja.
Ajettiin paikan päälle toista tuntia pikkusia serpenttiiniteitä vuoria pitkin, ja aurinkoiset syysmaisemat vaihtu jossain vaiheessa ihan yhtäkkiä tollaseen sumuun. Ei paikka paikoin oikeesti nähty yhtään mitään. Ajettiin vuorotellen aavemaisten metsien ja toinen toistaan kuolleempien pikku kylien läpi ja mietittiin, että miten kukaan kestää asua täällä. Tuun satavarmasti muistamaan ton automatkan pitkään, niin keskellä kauhuleffakohtausta me oltiin ja niin paljon me hostäitin kanssa naurettiin. Muuten en hirveesti oo saanut aikaseksi tehtyä lomalla tähän mennessä, sillä oon ollu kipeä ja oon keskittynyt lähinnä lepäämiseen. Nyt alan kuitenkin vihdoin jo olla kunnossa ja pitäiskin jostain löytää voimia jäätävän läksyvuoren läpikäymiseen... Kivojakin juttuja kuitenkin vielä riittää, sillä huomenna suunnataan perheen kanssa päivävisiitille Lyoniin (jota jokanen mun tapaama ihminen täällä on suositellut ja josta ranskanopetkin suomessa vinkkas) ja lauantaina täällä juhlistetaan halloweenia.

RHÔNEN VARRELLA

Viime sunnuntaina lähettiin koko perhe miinus hostäiti kymmenen minsan päähän Serrières-nimiseen kylään kävelylle. Tännekin rupee vihdoin viimein syksy vähän rantautumaan ja ulkona tarkenee päivisin enää "vaan" villapaita päällä. Tykkään kuitenkin hirmusesti tollasista aurinkoisista syyspäivistä, ja varsinkin yllä näkyvissä maisemissa kelpaa!

Mä nautiskelen tällä hetkellä aamupalaani rauhassa kevyiden 11 tunnin yöunien jälkeen. Mulla on seurana vaan meidän kissa, sillä isot lapset on isovanhemmillaan muutaman päivän ajan, vanhemmat on töissä ja Raphaël on lastenhoitajalla. Talo on siis kerrankin poikkeuksellisen hiljanen, mikä on kyllä ihan kivaa vaihtelua. Seuraavaksi mun pitäis päättää, otanko vielä kolmannen korvapuustin ja pistänkö toisen jakson Suitsia pyörimään...