SUOMALAINEN MAAILMALLA

Suomessa asuessani ajattelin kyllä olevani ylpeä suomalaisuudestani ja maastani, mutta vasta sieltä lähdettyään on sen tajunnut, että miten tärkeä se oma kotimaa oikein onkaan. Ajattelin näin Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi vähän kirjottaa siitä, miltä oikein tuntuu olla suomalainen täällä Ranskassa.

Täällä suurimmalle osalle ihmisistä Suomi, Ruotsi ja Norja on kaikki oikeestaan yks ja sama maa. Kun kysyn, että mitä te tiedätte Suomesta, vakkarivastaukseen sisältyy yleensä kylmyys, lumi, pimeys ja kalansyönti (tää viimenen on vähän outo, mutta täällä tosiaan moni ilmesesti kuvittelee meidän syövän lähes pelkästään kalaa). Sitten kun vihjaan jotain vaikkapa joulupukista, ihmiset on ihan yllättyneitä että eiks se asukkaan Lapissa. Toisin sanoen moni mun tapaama ihminen on tähän asti luullut että Lappi on oma maa...
Sitä suuremmalla syyllä että Suomi ei ole täällä pahemmin tunnettu tai tiedetty on mielellään aina kertomassa omasta maastaan ja erityisen ylpeä, jos joku sattuukin tietämään jotain.

Tilanteita, joissa erityisen suomalainen hymy on noussut huulille on ollut mm...

...se kun kavereiden yhteiskuntaopin tunnilla oltiin käytetty Suomea esimerkkimaana puhuttaessa työttömyys- ja terveydenhuoltopalveluista.

...se kun koulubussissa huomasin edessä istuvien poikien pelaavan Angry Birdsiä.

...se kun koulutyötä varten käytettävässä ranskalaisessa lehdessä naisten äänioikeudesta puhuttaessa verrattiin Ranskaa Suomeen, sillä suomalaiset naiset sai ääneestää jo 40 vuotta ennen ranskalaisia.

...se kun kuulen iltasin miten mun hostäiti kysyy Raphaëlilta, että mikä kirja luetaan iltasaduksi ja se valitsee aina Muumit. Ja se miten se sitten luettelee kaikki Muumi-hahmot ulkoa niiden ranskankielisillä (hassuilla) nimillä.

...se miten koulussa moni opettaja on kysellyt Suomen koulujärjestelmästä, sillä ne kertoo tietävänsä että se on yks maailman parhaimmista.

...se miten ranskalaiset kehuu suomea kauniin kuuloseksi kun ne pyytää mua puhumaan sitä.

Tällä hetkellä en vaihtais tätä Ranskassa asumista mistään hinnasta ja viihdyn täällä ihan loistavasti, mutta kyllä se vaan niin on, että sinne kotiin taitaa olla aika kiva ensi heinäkuussa palata. ♥

EROAVAISUUKSIA

Täällä todella kulutetaan aikaa syömiseen. Aripäivisinkin päivälliseen menee hyvinkin pari tuntia kun ensin syödään salaatti, sitten varsinainen ruoka, sitten juustoja ja viimeseksi jälkiruoka. Myös koulussa on aina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka.

Muutenkin juustojen kohdalla kaikki stereotypiat on totta. Kun meillä Suomessa on jääkappissa samalla kertaa joku kaks kolme eri juustoa, näillä on täällä kokonainen hylly varattu jääkaapista pelkästään eri juustoille.

Liikennekulttuuri on ihan eri, ja mä oon täällä suurimman osan ajasta autossa istuessani aika kauhuissani. Ensinnäkin ajetaan kovaa, vähän miten sattuu ja useesti vielä höpötetään samalla kera suurin elein. Koulubussi ajaa reilusti ennemminkin liikenneympyröiden läpi ja auton torvea ei säästellä.

Vessa täällä tarkottaa superminiä huonetta, jossa on oikeesti pelkästään vessanpönttö. Kädet pestäkseen pitää siis aina mennä erikseen varsinaiseen kylpyhuoneeseen.

Koulussa kaikki muistiinpanot ja kokeet kirjotetaan täydellisellä käsialalla mahdollisimman siististi ja on tosi tarkkaa, millasella kynällä kirjotat, millaselle paperille ja ylipäänsäkin se ulkoasu. Täällä ei oikeestaan käytetä ikinä lyijykyniä ja mun luokalla on jopa muutamia tyyppejä, jotka käyttää ihan vanhanaikasta kunnon mustekynää.
Ensimmäistä kertaa koulutehtävään apua pyytäessäni mun kummankin hostvanhemman eka reaktio oli nauru ja "Sä et taida osata käyttää tätä paperia Katariina?". Sitä konseptipaperia siis pitää tosiaan opetella käyttämään jos ei halua huonoa palautetta opettajilta.

Syksyisinä vähän viileempinä päivinä kun oli semmoset reilu kymmenen astetta osa tuli kouluun toppatakit päällä. Ylipäänsäkin ihmiset on paljon kylmänarempia ja kun mä esim. lähdin uimahallilta hiukset märkinä vaan kävelläkseni autoon ja poistuakseni autosta kotona mun hostäitin perhe varotteli mua vaikka mistä sairauksista ja pään jäätymisistä.

Täällä ei oikeestaan käytetä veistä syödessä, vaan eka palotellaan koko annos valmiiksi ja ruuan kanssa syötävä leipä ajaa veitsen asiaa. Mä en edelleenkään osaa syödä pelkästään haarukalla ja leivällä, joten oon outo ja käytän veistä.

Ihan, ihan kaikki on täällä dubattu ranskaksi. Olin keskiviikkona kattomassa uusimman Nälkäpelin kavereiden kanssa ja on oikeesti raivostuttavaa yrittää keskittyä itse leffaan, kun se "väärä" ääni häiritsee niin paljon. Kaiken lisäks näyttelijöiden suu liikkuu aivan eri tahtiin kun puhe tulee, muttei kukaan ranskalainen kuulemma edes kiinnitä huomiota siihen. Osa radiossa soivista englanninkielisistä biiseistä saattaa myös olla dubattuja...

Ruuanlaittoa varten löytyy koneita ja vempeleitä ihan joka lähtöön. Meillä tähän mennessä nähdyt koneet on pihvinpaistorauta, letturauta (erikseen yhden ison letun ja monen pienemmän), raclettegrilli, fonduepannu, appelsiininpuristuskone, vohvelirauta, leipägrilli...

Sisällä käytetään aina kenkiä, mikä oli mulle alkuun tosi outoa. Ostinkin ekojen viikkojen jälkeen itelleni "kompromissikengät" eli tohvelit; huomattavasti mukavampaa.

Ihmiset on tosi ennakkoluulosia ruuan suhteen, jollei se siis ole ranskalaista. Joka kerta kun multa kysytään suomalaisia erikoisuuksia ja mainitsen poron, saan vastaukseksi kauhistuneita katseita ja kommentteja meidän julmuudesta, kun syödään joulupukin lemmikkejä (jep, kyllä). Mainittakoon siis että täällä syödään mm. sammakkoa, keitettyä verta, etanoita, ostereita (syödään elävinä) ja naudan luun sisustaa.

Tupakointi on erityisesti nuorten keskuudessa tosi paljon yleisempää kuin Suomessa. Aamulla koulun porttien edessä ei oikeestaan edes nää mitään kun ilma on niin sakeena tupakansavusta.

Ne kuuluisat poskipusut vaihdetaan oikeesti joka aamu koulussa kaikkien kanssa, ja keskustelua kenenkään kanssa ei voi alottaa, jos samana päivänä ei olla vielä pusuteltu. Esimerkiksi hostäitin perheen pistäytyessä meillä nopeesti vaihdettiin ensin koko poppoo poskipusuja noin seitsemän minuuttia, juteltiin korkeintaan kaksi ja puoli minuttia ja toistettiin taas seitsemän minuutin rituaali hyvästeiksi.

LYON

Heippa taas pitkästä aikaa!
Tänne kuuluu tällä hetkellä ihan super hyvää. Viimesimmän postauksen jälkeen oli tosiaan vielä yks viikko lomaa, jollon käytiin mm. Lyonissa, josta postauksen kuvatkin on. Se nousi heittämällä mun yhdeks lempparikaupungiks ikinä, ja sinne palataan kyllä varmasti vielä useempaan otteeseen! (Ei oo muuten rattaiden ja kaksvuotiaan kanssa mikään ihan helpoin kaupunki, mä en nimittäin varmaan ikinä oo yhden päivän aikana kiivennyt niin monia rappusia mitä tollon...) Lyonin vierailun lisäksi me kaiverrettiin kurpitsoja Halloweenia varten, pidettiin yks viikonloppu jollon syötiin käytännössä joka aterialla pelkästään lettuja ja kaikkea muuta kivaa.

Vaikka kahden viikon loman jälkeisenä maanantai-aamuna tilanne tuntu aika epätoivoselta, mulla lähti siitä koulu ja ylipäänsä ranska ihan uudella lailla sujumaan. Jotenkin tuntu, että kun aivot sai rauhassa hetken aikaa levätä ja "ranskantunteina" toimi lähinnä Disney-leffat, kouluun palatessa yhtäkkiä vaan naksahti :D Oon oikeesti siitä lähtien saanut lähes päivittäin palautetta koulussa tai kotona miten paljon oon kehittynyt! Yhtäkkiä pystyn tunneillakin seuraamaan ja kirjottamaan muistiinpanoja, ja vihdoin tuntuu että saan koulupäivistä jotain irti.

Elämä on muutenkin ihan tosi kivaa just nyt. Mua ilahduttaneita asioita on olleet t-paitakelit, suklaatehtaalla vierailu (ikävä sanoo mut kyllä se suoraan linjalta tullut suklaa oli vähintäänkin varteenotettava kilpailija Fazerin Siniselle), se kun kokkasin perheelle perinteisiä lihapullia kera perunamuusin ja jopa mun supernisrot pikkusisarukset otti lisää sekä lähestyvä Joulu.
Tänään mä oon lähössä kaverin kanssa junalla lähimpään oikeeseen kaupunkiin, Vienneen, jossa meidän on tarkotus treffata toinen kaveri ja mulle on luvassa kaupunkikierrosta ja kirjamessujen tutkintaa. Maanantaina puolestaan illalla suoraan koulusta päästyäni me ajetaan Lyoniin kattomaan mun koko perheen yhtä lempparibändiä, Nightwishiä! Vaikka kyseinen genre ei oo ehkä ihan mikään mun suosikki, on musta ihan sairaan mahtavaa ja huvittavaakin että mä täällä Ranskassa pääsen kattomaan suomalaista (itseasiassa useempaakin, sillä niillä on lämppärinä ilmeisesti myös suomalaisia yhtyeitä) bändiä. Siitä tulee vähintäänkin mielenkiitonen kokemus!

Nyt mun on siirryttävä ruokapöytään ennen juna-asemalle suuntaamista, kivaa viikonloppua Suomeen!

P.S. Jouduin kattomaan tätä postauksen tekstiä kirjottaessani kolme kertaa ranksa-suomi sanakirjasta että miten joku tietty verbi sanotaan suomeksi...

ENSIMMÄINEN LOMAVIIKKO

Eka lomaviikko starttas hostiskän vanhempien luona pienen ajomatkan päässä Alppien kupeessa. Juhlistettiin parinkymmenen hengen voimin vissiinkin viiden serkuksen synttäreitä, eli mulle tää tarkotti uusia nimiä ja kasvoja sekä varsin väsyttävää päivää sen kaiken ranskan kuuntelemisen takia.
Mua kyllä aina näiden sukutapaamisten jälkeen vähäsen huvittaa, sillä meno on täällä välillä kun suoraan jostain Serranon perheen jaksosta. Ensin vaihdetaan mielipiteet viimisimmästä futismatsista ja rugbyjoukkueen tän hetkisestä sijotuksesta, sitten siirrytään ruokapöytään jossa huudetaan toisten päälle sekä onnistutaan kehittämään ainakin muutama sukuriita ja lopulta kaikki palaa omiin koteihinsa enemmän ja vähemmän ärsyyntyneenä. Mulle ulkopuolisena tän kaiken keskellä oleminen oli aluks vähän outoa, mutta kaikki mun ranskalaiset "sukulaiset" on kyllä ottanu mut tosi hyvin vastaan ja tunnen oloni jo ihan luontevaksi istuessani riitelevien tädin ja isomummon välissä :D

Viikko sitten mulla oli vapaaehtoinen YFU-tapaaminen, kun meille oli järkätty iltapäivä leipomossa, jossa päästiin oppimaan miten tehdään croissantteja, patonkeja ja pain au chocolat-leivoksia. Eikä muuten ollut ihan mikään turha leipomo, se oli valittu muutaman kerran ainakin Ranskan ja Euroopan parhaaks sekä voittanut vaikka mitä muita palkintoja.
Ajettiin paikan päälle toista tuntia pikkusia serpenttiiniteitä vuoria pitkin, ja aurinkoiset syysmaisemat vaihtu jossain vaiheessa ihan yhtäkkiä tollaseen sumuun. Ei paikka paikoin oikeesti nähty yhtään mitään. Ajettiin vuorotellen aavemaisten metsien ja toinen toistaan kuolleempien pikku kylien läpi ja mietittiin, että miten kukaan kestää asua täällä. Tuun satavarmasti muistamaan ton automatkan pitkään, niin keskellä kauhuleffakohtausta me oltiin ja niin paljon me hostäitin kanssa naurettiin. Muuten en hirveesti oo saanut aikaseksi tehtyä lomalla tähän mennessä, sillä oon ollu kipeä ja oon keskittynyt lähinnä lepäämiseen. Nyt alan kuitenkin vihdoin jo olla kunnossa ja pitäiskin jostain löytää voimia jäätävän läksyvuoren läpikäymiseen... Kivojakin juttuja kuitenkin vielä riittää, sillä huomenna suunnataan perheen kanssa päivävisiitille Lyoniin (jota jokanen mun tapaama ihminen täällä on suositellut ja josta ranskanopetkin suomessa vinkkas) ja lauantaina täällä juhlistetaan halloweenia.

RHÔNEN VARRELLA

Viime sunnuntaina lähettiin koko perhe miinus hostäiti kymmenen minsan päähän Serrières-nimiseen kylään kävelylle. Tännekin rupee vihdoin viimein syksy vähän rantautumaan ja ulkona tarkenee päivisin enää "vaan" villapaita päällä. Tykkään kuitenkin hirmusesti tollasista aurinkoisista syyspäivistä, ja varsinkin yllä näkyvissä maisemissa kelpaa!

Mä nautiskelen tällä hetkellä aamupalaani rauhassa kevyiden 11 tunnin yöunien jälkeen. Mulla on seurana vaan meidän kissa, sillä isot lapset on isovanhemmillaan muutaman päivän ajan, vanhemmat on töissä ja Raphaël on lastenhoitajalla. Talo on siis kerrankin poikkeuksellisen hiljanen, mikä on kyllä ihan kivaa vaihtelua. Seuraavaksi mun pitäis päättää, otanko vielä kolmannen korvapuustin ja pistänkö toisen jakson Suitsia pyörimään...

VÄHÄN ON IKÄVÄ JA VÄLILLÄ ÄRSYTTÄÄ

Mitä mulle kuuluu? Vaikka kuinka täällä sujuu kaikki hyvin ja olen onnellinen, on aina välillä vaan ikävä Suomeen. Ikävä noita kuvissa näkyviä tyyppejä ja maisemia, suomen kieltä, koulunkäyntiä, kavereita, Suomen hanavettä...
Mä oon skypetellyt kotiin päin nyt kaksi kertaa, sekä iskän ja Tuomaksen että Laurin kanssa. Ikävä puheluiden jälkeen ei todellakaan lisääntynyt eikä tullut mitenkään pahempi mieli (mistä kaikki oli etukäteen varotellu), päinvastoin. Oli helpottavaa kuulla että kaikki sujuu siellä hyvin ja että ainakaan tärkeimmät tyypit ei oo mua vielä unohtaneet. Sain kylläkin vähän kommenttia ettei suomi oikeen meinaa sujua ja jep, joudun blogiinkin kirjottaessa nykyään aina googlettelemaan jotain sanontoja tai lauseenrakenteita että voiko näin sanoa suomeksi tms. :D

Mulla on vielä tämä viikko koulua ja sitten alkaakin koulujen syyslomat, mikä meinaa sitä että meikäläisellä on kaks viikkoa lomaa edessä! Ranskan koulujärjestelmän yks harvinaisista hyvistä puolista on pitkät lomat, mutta näiden koulupäivien ansiosta sietääkin kyllä olla... Mulla on suunnitteilla parille viikolle niin kavereiden treffaamista, sukujuhlia, pitkiä aamuja, Halloween-pirskeitä kuin kouluprojektejakin, mutta eiköhän ne kaks viikkoa tuu joka tapauksessa ihan tarpeeseen.

Koulussa oon alkanut pikku hiljaa löytämään ne enemmän omanhenkiset tyypit ja mulla onkin tällä hetkellä useempi "porukka" johon koen jollain tasolla kuuluvani. Vaikka samaan aikaan tuntuu että just nyt menee tosi hyvin kavereiden kanssa, oon viime aikoina ollut päivittäin myös tosi ärsyyntynyt ihmisiin koulussa ja kaikkien ranskalaisuuteen.
Tää on vissiin nyt se vaihtareiden kuuluisa toka kuukausi, kun uusi maa, kulttuuri ja vähän kaikki vaan ottaa välillä päähän. Täällä sitä koulussa istuessa miettii, miten fiksuja, suvaitsevaisia, kypsiä ja avoimia suomalaiset nuoret noin niinkun yleisesti ottaen oikeesti on. Kaipaan sellasia ihan normi koulupäivän keskusteluja joistain muistakin aihepiireistä kuin poikaystäväehdokkaista, vanhempien idioottimaisuudesta tai ryyppyreissuista...

Kielen kanssa on vähän nyt se tilanne, etten osaa oikeen enää/vielä mitään kieltä hyvin. Suomi tuntuu tosiaan aika tahmeelta, ranskan kanssa on vielä enemmän ja vähemmän hankaluuksia ja englanti meinaa mennä ranskan kanssa sekasin. Esimerkiksi mun enkuntunnilla kirjotetut kuullunymmärtämisen muistiinpanot näytti tältä: "Laura sai kokemuksia joista myöhemmin benefitsejä esim. työelämässä avec employerit...". Ajattelen siis oikeestaan kolmella kielellä sekasin ja taivutan usein englannin tai ranskan sanoja suomeksi, kun en saa päähäni mitä ne suomeksi on. En ois kyllä yhtään osannut kuvitella miten nopeesti suomea rupee unohtamaan ja miten hankalaksi sen käyttäminen oikeesti muuttuu!

YFU-VIIKONLOPPU

Edellinen viikonloppu vietettiin YFU:n järjestämällä leirillä tässä aika lähellä, isossa (ja kylmässä) majatalossa vuorilla. Reilun tunnin ajomatkan maisemat oli ihan sairaan upeat, ja mä yritinkin Marien minibussin ikkunasta kurkotella ja napsia muutamat kuvat. Muut samalla kyydillä tulleet tytöt oli matkan päättyessä varsin huonovointiset niistä serpentiiniteistä ja jatkuvista uukkareista, sillä eksyttiin useempaankin otteeseen, mutta mä nautin täysin rinnoin meidän matkasta.

Fiilisten ja kokemusten läpikäymisen lisäksi ohjelmaan kuului mm. hauskanpitoa. Jokanen vaihtari oli saanut etukäteen tehtäväksi leipoa jonkun oman maansa jälkiruuan, joka meidän sitten sunnuntaina piti esitellä muille nuorille, perheille ja YFU:n tyypeille. Kuten kuvasta näkyy, mä tein mustikkapiirakkaa, ja siitä tykätiin ihan hirmusesti! Se hävitettiin ensimmäisten joukossa jälkkäripöydästä ja moni tuli jälkeenpäin kehumaan mulle. Jee, Suomi siis hyvin edustettuna!

Kyllä se vaan niin on, että muiden vaihtareiden kanssa on ihan parasta. Ton viikonlopun ikimuistosimpia hetkiä oli ainakin lauantaiöinen kitara&laulu-piiri, väittely maailman seksikkäimmästä miehestä, hyvin pitkä ja hankala keskustelu amerikkalaisen Beccan kanssa jenkkien politiikasta (hankala siksi, että meidän oli pakko puhua ranskaa) ja joka kerta meidän pihaleikkejä riviin ihmettelemään kerääntyneet lehmät.

PERJANTAIN TUNNELMIA

Moikka!
Taas on yks kouluviikko taputeltu ja vihdoin viikonloppu edessä. Mulle on kuitenkin tiedossa vähän erilainen viikonloppu tällä kertaa, sillä huomenna matkaan jonnekin metsän keskelle YFU:n järjestämälle valmennusleirille. Päästään siis mun piirin vaihtareiden kanssa vaihtamaan kuulumisia ja saamaan/antamaan vertaistukea oikeen sopivan porukan kesken, sekä tutustumaan myös muiden isäntäperheisiin.

Viikot on menneet täällä kyllä koulurytmiin tottumisen jälkeen niin nopeesti! Mulla tuli keskiviikkona kuukaus täyteen Ranskassa ja vitsi, samaan aikaan tuntuu että oisin ollut täällä jo ikuisuuden, mutta samalla kuitenkin ihmettelen, että ihan just vasta mä lähdin... Välillä on huonoja päiviä kun ärsyttää, väsyttää, en ymmärrä ja turhaudun, mutta heti seuraava päivä on yleensä taas ihan tosi mahtava.
Tän viikon ilon aiheita on olleet mm. nämä: mulle niin symppikset luokkalaiset, ranskalainen ruoka, hetket hostsisarusten kanssa, pienessä kuumeessa vietetty kokonainen keskiviikko rauhassa kotona, joululomalle varattu laskettelumatka pluuss sain vihdoin päätettyä mitä harrastusta voisin ruveta alottelemaan (ensi viikolla suuntana uimahalli!!).

Postauksen kuvat on kaikki viime sunnuntailta kun oltiin Marien kanssa Anjoussa kiertelemässä. Me tehtiin ihan hyvä kävelylenkki vuorilla, kun yritettiin löytää tolta linnalta takasin Marielle ja eksyttiin. Mutta ei siinä mitään, maisemissa tai kelissä ei ollut valittamista joten ei haitannut ollenkaan!

P.S. Jos oikeen siristätte silmiänne niin tossa vikassa kuvassa ihan kaukana siintää Alpit!

SALAISE SUR SANNE

Eilen lähdin tekemisen puutteessa pyörän ja kameran kanssa kiertelemään tätä mun uutta kotikylää ja täytyy kyllä sanoa että tykkään ihan hirmusesti asua täällä! Salaise ei ehkä oo mikään kaikkein kaunein paikka, mutta tosi sympaattinen ja just sopivan kokonen.

 Koulusta mulla on tän viikon jälkeen ollut tosi hyvä mieli, oon tutustunut paljon mun luokkalaisiin ja joka päivä tuntuu, että saan oppitunneista aina vähän enemmän irti. Muutenkin oon huomannut että mun ranska on kehittynyt jonkun verran! Perjantaina, kun meillä oli kylässä sukulaisia, pelattiin joku kolmisen tuntia vähän Aliasta vastaavaa sananselityspeliä, ranskaksi tottakai. Olin kieltämättä aika hitsin ylpeä itestäni kun onnistuin sekä selittämään että arvaamaan sanoja ainakin melkeen muiden lailla.

Tänään me alotettiin päivä taas perinteisesti sunnuntain torivisiitillä, jonka jälkeen lähdin saksalaisen Marien luokse viereiseen kylään. Meidän puhe ois ulkopuoliselle varmaan aika mielenkiintosta kuunneltavaa, juttu on nimittäin nyt siinä pisteessä että puhutaan keskenämme jotain englannin ja ranskan välimuotoa ja aina välillä toinen heittää vahingossa väliin jonkun saksan- tai suomenkielisen sanan. Mutta mikäs siinä, jokanen keskustelu on vaan entistä hauskempi!

Nyt mulla on edessä enää sänkyyn hyppäys, ei muuta kuin kohti uutta viikkoa ja terkkuja Suomeen!