EROAVAISUUKSIA

Täällä todella kulutetaan aikaa syömiseen. Aripäivisinkin päivälliseen menee hyvinkin pari tuntia kun ensin syödään salaatti, sitten varsinainen ruoka, sitten juustoja ja viimeseksi jälkiruoka. Myös koulussa on aina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka.

Muutenkin juustojen kohdalla kaikki stereotypiat on totta. Kun meillä Suomessa on jääkappissa samalla kertaa joku kaks kolme eri juustoa, näillä on täällä kokonainen hylly varattu jääkaapista pelkästään eri juustoille.

Liikennekulttuuri on ihan eri, ja mä oon täällä suurimman osan ajasta autossa istuessani aika kauhuissani. Ensinnäkin ajetaan kovaa, vähän miten sattuu ja useesti vielä höpötetään samalla kera suurin elein. Koulubussi ajaa reilusti ennemminkin liikenneympyröiden läpi ja auton torvea ei säästellä.

Vessa täällä tarkottaa superminiä huonetta, jossa on oikeesti pelkästään vessanpönttö. Kädet pestäkseen pitää siis aina mennä erikseen varsinaiseen kylpyhuoneeseen.

Koulussa kaikki muistiinpanot ja kokeet kirjotetaan täydellisellä käsialalla mahdollisimman siististi ja on tosi tarkkaa, millasella kynällä kirjotat, millaselle paperille ja ylipäänsäkin se ulkoasu. Täällä ei oikeestaan käytetä ikinä lyijykyniä ja mun luokalla on jopa muutamia tyyppejä, jotka käyttää ihan vanhanaikasta kunnon mustekynää.
Ensimmäistä kertaa koulutehtävään apua pyytäessäni mun kummankin hostvanhemman eka reaktio oli nauru ja "Sä et taida osata käyttää tätä paperia Katariina?". Sitä konseptipaperia siis pitää tosiaan opetella käyttämään jos ei halua huonoa palautetta opettajilta.

Syksyisinä vähän viileempinä päivinä kun oli semmoset reilu kymmenen astetta osa tuli kouluun toppatakit päällä. Ylipäänsäkin ihmiset on paljon kylmänarempia ja kun mä esim. lähdin uimahallilta hiukset märkinä vaan kävelläkseni autoon ja poistuakseni autosta kotona mun hostäitin perhe varotteli mua vaikka mistä sairauksista ja pään jäätymisistä.

Täällä ei oikeestaan käytetä veistä syödessä, vaan eka palotellaan koko annos valmiiksi ja ruuan kanssa syötävä leipä ajaa veitsen asiaa. Mä en edelleenkään osaa syödä pelkästään haarukalla ja leivällä, joten oon outo ja käytän veistä.

Ihan, ihan kaikki on täällä dubattu ranskaksi. Olin keskiviikkona kattomassa uusimman Nälkäpelin kavereiden kanssa ja on oikeesti raivostuttavaa yrittää keskittyä itse leffaan, kun se "väärä" ääni häiritsee niin paljon. Kaiken lisäks näyttelijöiden suu liikkuu aivan eri tahtiin kun puhe tulee, muttei kukaan ranskalainen kuulemma edes kiinnitä huomiota siihen. Osa radiossa soivista englanninkielisistä biiseistä saattaa myös olla dubattuja...

Ruuanlaittoa varten löytyy koneita ja vempeleitä ihan joka lähtöön. Meillä tähän mennessä nähdyt koneet on pihvinpaistorauta, letturauta (erikseen yhden ison letun ja monen pienemmän), raclettegrilli, fonduepannu, appelsiininpuristuskone, vohvelirauta, leipägrilli...

Sisällä käytetään aina kenkiä, mikä oli mulle alkuun tosi outoa. Ostinkin ekojen viikkojen jälkeen itelleni "kompromissikengät" eli tohvelit; huomattavasti mukavampaa.

Ihmiset on tosi ennakkoluulosia ruuan suhteen, jollei se siis ole ranskalaista. Joka kerta kun multa kysytään suomalaisia erikoisuuksia ja mainitsen poron, saan vastaukseksi kauhistuneita katseita ja kommentteja meidän julmuudesta, kun syödään joulupukin lemmikkejä (jep, kyllä). Mainittakoon siis että täällä syödään mm. sammakkoa, keitettyä verta, etanoita, ostereita (syödään elävinä) ja naudan luun sisustaa.

Tupakointi on erityisesti nuorten keskuudessa tosi paljon yleisempää kuin Suomessa. Aamulla koulun porttien edessä ei oikeestaan edes nää mitään kun ilma on niin sakeena tupakansavusta.

Ne kuuluisat poskipusut vaihdetaan oikeesti joka aamu koulussa kaikkien kanssa, ja keskustelua kenenkään kanssa ei voi alottaa, jos samana päivänä ei olla vielä pusuteltu. Esimerkiksi hostäitin perheen pistäytyessä meillä nopeesti vaihdettiin ensin koko poppoo poskipusuja noin seitsemän minuuttia, juteltiin korkeintaan kaksi ja puoli minuttia ja toistettiin taas seitsemän minuutin rituaali hyvästeiksi.