VÄHÄN ON IKÄVÄ JA VÄLILLÄ ÄRSYTTÄÄ

Mitä mulle kuuluu? Vaikka kuinka täällä sujuu kaikki hyvin ja olen onnellinen, on aina välillä vaan ikävä Suomeen. Ikävä noita kuvissa näkyviä tyyppejä ja maisemia, suomen kieltä, koulunkäyntiä, kavereita, Suomen hanavettä...
Mä oon skypetellyt kotiin päin nyt kaksi kertaa, sekä iskän ja Tuomaksen että Laurin kanssa. Ikävä puheluiden jälkeen ei todellakaan lisääntynyt eikä tullut mitenkään pahempi mieli (mistä kaikki oli etukäteen varotellu), päinvastoin. Oli helpottavaa kuulla että kaikki sujuu siellä hyvin ja että ainakaan tärkeimmät tyypit ei oo mua vielä unohtaneet. Sain kylläkin vähän kommenttia ettei suomi oikeen meinaa sujua ja jep, joudun blogiinkin kirjottaessa nykyään aina googlettelemaan jotain sanontoja tai lauseenrakenteita että voiko näin sanoa suomeksi tms. :D

Mulla on vielä tämä viikko koulua ja sitten alkaakin koulujen syyslomat, mikä meinaa sitä että meikäläisellä on kaks viikkoa lomaa edessä! Ranskan koulujärjestelmän yks harvinaisista hyvistä puolista on pitkät lomat, mutta näiden koulupäivien ansiosta sietääkin kyllä olla... Mulla on suunnitteilla parille viikolle niin kavereiden treffaamista, sukujuhlia, pitkiä aamuja, Halloween-pirskeitä kuin kouluprojektejakin, mutta eiköhän ne kaks viikkoa tuu joka tapauksessa ihan tarpeeseen.

Koulussa oon alkanut pikku hiljaa löytämään ne enemmän omanhenkiset tyypit ja mulla onkin tällä hetkellä useempi "porukka" johon koen jollain tasolla kuuluvani. Vaikka samaan aikaan tuntuu että just nyt menee tosi hyvin kavereiden kanssa, oon viime aikoina ollut päivittäin myös tosi ärsyyntynyt ihmisiin koulussa ja kaikkien ranskalaisuuteen.
Tää on vissiin nyt se vaihtareiden kuuluisa toka kuukausi, kun uusi maa, kulttuuri ja vähän kaikki vaan ottaa välillä päähän. Täällä sitä koulussa istuessa miettii, miten fiksuja, suvaitsevaisia, kypsiä ja avoimia suomalaiset nuoret noin niinkun yleisesti ottaen oikeesti on. Kaipaan sellasia ihan normi koulupäivän keskusteluja joistain muistakin aihepiireistä kuin poikaystäväehdokkaista, vanhempien idioottimaisuudesta tai ryyppyreissuista...

Kielen kanssa on vähän nyt se tilanne, etten osaa oikeen enää/vielä mitään kieltä hyvin. Suomi tuntuu tosiaan aika tahmeelta, ranskan kanssa on vielä enemmän ja vähemmän hankaluuksia ja englanti meinaa mennä ranskan kanssa sekasin. Esimerkiksi mun enkuntunnilla kirjotetut kuullunymmärtämisen muistiinpanot näytti tältä: "Laura sai kokemuksia joista myöhemmin benefitsejä esim. työelämässä avec employerit...". Ajattelen siis oikeestaan kolmella kielellä sekasin ja taivutan usein englannin tai ranskan sanoja suomeksi, kun en saa päähäni mitä ne suomeksi on. En ois kyllä yhtään osannut kuvitella miten nopeesti suomea rupee unohtamaan ja miten hankalaksi sen käyttäminen oikeesti muuttuu!