ENSIMMÄINEN LOMAVIIKKO

Eka lomaviikko starttas hostiskän vanhempien luona pienen ajomatkan päässä Alppien kupeessa. Juhlistettiin parinkymmenen hengen voimin vissiinkin viiden serkuksen synttäreitä, eli mulle tää tarkotti uusia nimiä ja kasvoja sekä varsin väsyttävää päivää sen kaiken ranskan kuuntelemisen takia.
Mua kyllä aina näiden sukutapaamisten jälkeen vähäsen huvittaa, sillä meno on täällä välillä kun suoraan jostain Serranon perheen jaksosta. Ensin vaihdetaan mielipiteet viimisimmästä futismatsista ja rugbyjoukkueen tän hetkisestä sijotuksesta, sitten siirrytään ruokapöytään jossa huudetaan toisten päälle sekä onnistutaan kehittämään ainakin muutama sukuriita ja lopulta kaikki palaa omiin koteihinsa enemmän ja vähemmän ärsyyntyneenä. Mulle ulkopuolisena tän kaiken keskellä oleminen oli aluks vähän outoa, mutta kaikki mun ranskalaiset "sukulaiset" on kyllä ottanu mut tosi hyvin vastaan ja tunnen oloni jo ihan luontevaksi istuessani riitelevien tädin ja isomummon välissä :D

Viikko sitten mulla oli vapaaehtoinen YFU-tapaaminen, kun meille oli järkätty iltapäivä leipomossa, jossa päästiin oppimaan miten tehdään croissantteja, patonkeja ja pain au chocolat-leivoksia. Eikä muuten ollut ihan mikään turha leipomo, se oli valittu muutaman kerran ainakin Ranskan ja Euroopan parhaaks sekä voittanut vaikka mitä muita palkintoja.
Ajettiin paikan päälle toista tuntia pikkusia serpenttiiniteitä vuoria pitkin, ja aurinkoiset syysmaisemat vaihtu jossain vaiheessa ihan yhtäkkiä tollaseen sumuun. Ei paikka paikoin oikeesti nähty yhtään mitään. Ajettiin vuorotellen aavemaisten metsien ja toinen toistaan kuolleempien pikku kylien läpi ja mietittiin, että miten kukaan kestää asua täällä. Tuun satavarmasti muistamaan ton automatkan pitkään, niin keskellä kauhuleffakohtausta me oltiin ja niin paljon me hostäitin kanssa naurettiin. Muuten en hirveesti oo saanut aikaseksi tehtyä lomalla tähän mennessä, sillä oon ollu kipeä ja oon keskittynyt lähinnä lepäämiseen. Nyt alan kuitenkin vihdoin jo olla kunnossa ja pitäiskin jostain löytää voimia jäätävän läksyvuoren läpikäymiseen... Kivojakin juttuja kuitenkin vielä riittää, sillä huomenna suunnataan perheen kanssa päivävisiitille Lyoniin (jota jokanen mun tapaama ihminen täällä on suositellut ja josta ranskanopetkin suomessa vinkkas) ja lauantaina täällä juhlistetaan halloweenia.

RHÔNEN VARRELLA

Viime sunnuntaina lähettiin koko perhe miinus hostäiti kymmenen minsan päähän Serrières-nimiseen kylään kävelylle. Tännekin rupee vihdoin viimein syksy vähän rantautumaan ja ulkona tarkenee päivisin enää "vaan" villapaita päällä. Tykkään kuitenkin hirmusesti tollasista aurinkoisista syyspäivistä, ja varsinkin yllä näkyvissä maisemissa kelpaa!

Mä nautiskelen tällä hetkellä aamupalaani rauhassa kevyiden 11 tunnin yöunien jälkeen. Mulla on seurana vaan meidän kissa, sillä isot lapset on isovanhemmillaan muutaman päivän ajan, vanhemmat on töissä ja Raphaël on lastenhoitajalla. Talo on siis kerrankin poikkeuksellisen hiljanen, mikä on kyllä ihan kivaa vaihtelua. Seuraavaksi mun pitäis päättää, otanko vielä kolmannen korvapuustin ja pistänkö toisen jakson Suitsia pyörimään...

VÄHÄN ON IKÄVÄ JA VÄLILLÄ ÄRSYTTÄÄ

Mitä mulle kuuluu? Vaikka kuinka täällä sujuu kaikki hyvin ja olen onnellinen, on aina välillä vaan ikävä Suomeen. Ikävä noita kuvissa näkyviä tyyppejä ja maisemia, suomen kieltä, koulunkäyntiä, kavereita, Suomen hanavettä...
Mä oon skypetellyt kotiin päin nyt kaksi kertaa, sekä iskän ja Tuomaksen että Laurin kanssa. Ikävä puheluiden jälkeen ei todellakaan lisääntynyt eikä tullut mitenkään pahempi mieli (mistä kaikki oli etukäteen varotellu), päinvastoin. Oli helpottavaa kuulla että kaikki sujuu siellä hyvin ja että ainakaan tärkeimmät tyypit ei oo mua vielä unohtaneet. Sain kylläkin vähän kommenttia ettei suomi oikeen meinaa sujua ja jep, joudun blogiinkin kirjottaessa nykyään aina googlettelemaan jotain sanontoja tai lauseenrakenteita että voiko näin sanoa suomeksi tms. :D

Mulla on vielä tämä viikko koulua ja sitten alkaakin koulujen syyslomat, mikä meinaa sitä että meikäläisellä on kaks viikkoa lomaa edessä! Ranskan koulujärjestelmän yks harvinaisista hyvistä puolista on pitkät lomat, mutta näiden koulupäivien ansiosta sietääkin kyllä olla... Mulla on suunnitteilla parille viikolle niin kavereiden treffaamista, sukujuhlia, pitkiä aamuja, Halloween-pirskeitä kuin kouluprojektejakin, mutta eiköhän ne kaks viikkoa tuu joka tapauksessa ihan tarpeeseen.

Koulussa oon alkanut pikku hiljaa löytämään ne enemmän omanhenkiset tyypit ja mulla onkin tällä hetkellä useempi "porukka" johon koen jollain tasolla kuuluvani. Vaikka samaan aikaan tuntuu että just nyt menee tosi hyvin kavereiden kanssa, oon viime aikoina ollut päivittäin myös tosi ärsyyntynyt ihmisiin koulussa ja kaikkien ranskalaisuuteen.
Tää on vissiin nyt se vaihtareiden kuuluisa toka kuukausi, kun uusi maa, kulttuuri ja vähän kaikki vaan ottaa välillä päähän. Täällä sitä koulussa istuessa miettii, miten fiksuja, suvaitsevaisia, kypsiä ja avoimia suomalaiset nuoret noin niinkun yleisesti ottaen oikeesti on. Kaipaan sellasia ihan normi koulupäivän keskusteluja joistain muistakin aihepiireistä kuin poikaystäväehdokkaista, vanhempien idioottimaisuudesta tai ryyppyreissuista...

Kielen kanssa on vähän nyt se tilanne, etten osaa oikeen enää/vielä mitään kieltä hyvin. Suomi tuntuu tosiaan aika tahmeelta, ranskan kanssa on vielä enemmän ja vähemmän hankaluuksia ja englanti meinaa mennä ranskan kanssa sekasin. Esimerkiksi mun enkuntunnilla kirjotetut kuullunymmärtämisen muistiinpanot näytti tältä: "Laura sai kokemuksia joista myöhemmin benefitsejä esim. työelämässä avec employerit...". Ajattelen siis oikeestaan kolmella kielellä sekasin ja taivutan usein englannin tai ranskan sanoja suomeksi, kun en saa päähäni mitä ne suomeksi on. En ois kyllä yhtään osannut kuvitella miten nopeesti suomea rupee unohtamaan ja miten hankalaksi sen käyttäminen oikeesti muuttuu!

YFU-VIIKONLOPPU

Edellinen viikonloppu vietettiin YFU:n järjestämällä leirillä tässä aika lähellä, isossa (ja kylmässä) majatalossa vuorilla. Reilun tunnin ajomatkan maisemat oli ihan sairaan upeat, ja mä yritinkin Marien minibussin ikkunasta kurkotella ja napsia muutamat kuvat. Muut samalla kyydillä tulleet tytöt oli matkan päättyessä varsin huonovointiset niistä serpentiiniteistä ja jatkuvista uukkareista, sillä eksyttiin useempaankin otteeseen, mutta mä nautin täysin rinnoin meidän matkasta.

Fiilisten ja kokemusten läpikäymisen lisäksi ohjelmaan kuului mm. hauskanpitoa. Jokanen vaihtari oli saanut etukäteen tehtäväksi leipoa jonkun oman maansa jälkiruuan, joka meidän sitten sunnuntaina piti esitellä muille nuorille, perheille ja YFU:n tyypeille. Kuten kuvasta näkyy, mä tein mustikkapiirakkaa, ja siitä tykätiin ihan hirmusesti! Se hävitettiin ensimmäisten joukossa jälkkäripöydästä ja moni tuli jälkeenpäin kehumaan mulle. Jee, Suomi siis hyvin edustettuna!

Kyllä se vaan niin on, että muiden vaihtareiden kanssa on ihan parasta. Ton viikonlopun ikimuistosimpia hetkiä oli ainakin lauantaiöinen kitara&laulu-piiri, väittely maailman seksikkäimmästä miehestä, hyvin pitkä ja hankala keskustelu amerikkalaisen Beccan kanssa jenkkien politiikasta (hankala siksi, että meidän oli pakko puhua ranskaa) ja joka kerta meidän pihaleikkejä riviin ihmettelemään kerääntyneet lehmät.