PERJANTAIN TUNNELMIA

Moikka!
Taas on yks kouluviikko taputeltu ja vihdoin viikonloppu edessä. Mulle on kuitenkin tiedossa vähän erilainen viikonloppu tällä kertaa, sillä huomenna matkaan jonnekin metsän keskelle YFU:n järjestämälle valmennusleirille. Päästään siis mun piirin vaihtareiden kanssa vaihtamaan kuulumisia ja saamaan/antamaan vertaistukea oikeen sopivan porukan kesken, sekä tutustumaan myös muiden isäntäperheisiin.

Viikot on menneet täällä kyllä koulurytmiin tottumisen jälkeen niin nopeesti! Mulla tuli keskiviikkona kuukaus täyteen Ranskassa ja vitsi, samaan aikaan tuntuu että oisin ollut täällä jo ikuisuuden, mutta samalla kuitenkin ihmettelen, että ihan just vasta mä lähdin... Välillä on huonoja päiviä kun ärsyttää, väsyttää, en ymmärrä ja turhaudun, mutta heti seuraava päivä on yleensä taas ihan tosi mahtava.
Tän viikon ilon aiheita on olleet mm. nämä: mulle niin symppikset luokkalaiset, ranskalainen ruoka, hetket hostsisarusten kanssa, pienessä kuumeessa vietetty kokonainen keskiviikko rauhassa kotona, joululomalle varattu laskettelumatka pluuss sain vihdoin päätettyä mitä harrastusta voisin ruveta alottelemaan (ensi viikolla suuntana uimahalli!!).

Postauksen kuvat on kaikki viime sunnuntailta kun oltiin Marien kanssa Anjoussa kiertelemässä. Me tehtiin ihan hyvä kävelylenkki vuorilla, kun yritettiin löytää tolta linnalta takasin Marielle ja eksyttiin. Mutta ei siinä mitään, maisemissa tai kelissä ei ollut valittamista joten ei haitannut ollenkaan!

P.S. Jos oikeen siristätte silmiänne niin tossa vikassa kuvassa ihan kaukana siintää Alpit!

SALAISE SUR SANNE

Eilen lähdin tekemisen puutteessa pyörän ja kameran kanssa kiertelemään tätä mun uutta kotikylää ja täytyy kyllä sanoa että tykkään ihan hirmusesti asua täällä! Salaise ei ehkä oo mikään kaikkein kaunein paikka, mutta tosi sympaattinen ja just sopivan kokonen.

 Koulusta mulla on tän viikon jälkeen ollut tosi hyvä mieli, oon tutustunut paljon mun luokkalaisiin ja joka päivä tuntuu, että saan oppitunneista aina vähän enemmän irti. Muutenkin oon huomannut että mun ranska on kehittynyt jonkun verran! Perjantaina, kun meillä oli kylässä sukulaisia, pelattiin joku kolmisen tuntia vähän Aliasta vastaavaa sananselityspeliä, ranskaksi tottakai. Olin kieltämättä aika hitsin ylpeä itestäni kun onnistuin sekä selittämään että arvaamaan sanoja ainakin melkeen muiden lailla.

Tänään me alotettiin päivä taas perinteisesti sunnuntain torivisiitillä, jonka jälkeen lähdin saksalaisen Marien luokse viereiseen kylään. Meidän puhe ois ulkopuoliselle varmaan aika mielenkiintosta kuunneltavaa, juttu on nimittäin nyt siinä pisteessä että puhutaan keskenämme jotain englannin ja ranskan välimuotoa ja aina välillä toinen heittää vahingossa väliin jonkun saksan- tai suomenkielisen sanan. Mutta mikäs siinä, jokanen keskustelu on vaan entistä hauskempi!

Nyt mulla on edessä enää sänkyyn hyppäys, ei muuta kuin kohti uutta viikkoa ja terkkuja Suomeen!

MARKKINOITA JA LANDEMEININKIÄ

Coucou!
 Kulunut viikko vilahti äkkiä ohi ja suurin osa siitä meni, missäs muuallaakaan kuin koulussa. Ajattelin tehdä koulunkäynnistä ihan oman postauksensa mutta sen vaan sanon, että kyllä nyt rupee pitkät päivät vähän painamaan päälle... Oon kuitenkin tutustunu ihan sika moneen mukavaan tyyppiin ja joka päivä joku uusi tulee juttelemaan ja kyselemään Suomesta!

Eilen lauantaina näin kolmea muuta samassa piirissä asuvaa vaihtaria kun meillä oli liettulaisen Akvilén yllärisynttärit (tossa kuvassa on saksalainen Marie ja indonesialainen Nabila). Oli ihana saada puhua sujuvasti pelkää englantia ja vaihtaa kuulumisia, vaikka kaikkien kuulumiset ei olleetkaan ihan niin positiivisia. Mulla menee edelleenkin loistavasti täällä kotona ja perheen yhteinen illallinen on lähes poikkeuksetta mun arkipäivien kohokohta, joten olin aika järkyttynyt kuullessani millasia fiiliksiä muilla on ollut. Eilisen jälkeen oon kyllä ollut niin kiitollinen mun tilanteesta ja puhuttiin hostvanhempienkin kanssa pitkään siitä, miten hyvin mulla/meillä on pari viikkoa menneet.

Perheen lisäksi oon aivan älyttömän tykästynyt Ranskaan ja tähän ympäristöön tällä hetkellä, Salaise  ja muut lähikylät on just semmosia sulosia perus maaseutukyliä. Joka hetki jossain päin kiekuu kukko ja viereisten talojen pihoilla tepastelee kanoja, koulumatkan varrella bussi ajaa vähintäänkin yhden traktorin ohi ja keskellä kaupungin puistoa on ihan normaalia törmätä hevoseen.
 Oon myöskin nyt kahtena sunnuntaina päässyt näkemään ja kokemaan mahdollisimman stereotyyppiset, perinteiset ranskalaiset markkinat. Oivoi sitä vilinää ja meteliä sekä tuoksujen sekamelskaa, koko juttu oli kuin mistä tahansa Ranskassa tapahtuvasta leffasta otettu kohtaus.

Kaikenkaikkiaan täällä siis fiilikset edelleen katossa ja innolla uuteen viikkoon, vaikka perjantai-iltana saattaakin vähän väsyttää.

SALUT!

Heissan vaan ja terveisiä Ranskasta! Mä oon nyt viikon päivät avannut ranskalaiset ikkunaluukkuni täällä, joten oli jo aikakin tulla päivittelemään kuulumisia.

Viikko sitten lauantaina tosiaan valmennusleirin jälkeen matkattiin vihdoin perheisiimme muiden vaihtareiden kanssa. Mun piirin nuoret heräs aamulla kuudelta, sillä bussikyytien juna-asemalle oli määrä lähteä seitsemän jälkeen. Nohh, kun kerran Ranskassa ollaan... Loppuen lopulta meidän bussit tuli siinä joskus kymmenen yhdentoista välillä, moottoritiellä oli nimittäin ollut mielenosoitus ja ne oli suljettu. Jotkut tyypit oli sytyttäneet tulipaloja tielle koska heidän sukulaisensa oli vankilassa ja heidän isoisänsä hautajaiset olisivat seuraavalla viikolla, eikä Ranska ollut antanut lupaa tälle vankilakaverille mennä niihin. Että bienvenue en France vaan.
Me kaikki myöhästyttiin sitten tietenkin meidän junista, mutta päästiin kuitenkin lopulta oikeeseen junaan kohti Lyonia. Lyonissa meidän piti vaihtaa kymmenessä minuttissa toiseen junaan (meitä oli siis 20 nuorta kaikkien matkatavaroiden kanssa) siellä isolla asemalla. Ehdittiin justiinsa oikeeseen junaan ja sitten tietenkin selvis, ettei se(kään) tulis lähtemään ajoissa, sillä konduktööri ei ollut ilmestynyt paikalle tai jotain.
Tapahtumarikkaan päivän päätteeksi väsyneet nuoret tapas kuitenkin vihdoin viimein perheensä.
Mulla lähti heti ensi kohtaamisesta lähtien sujumaan ihan loistavasti perheen kanssa! Evellä ja Nathanilla oli jo kotimatkaa varten tollon kivi-paperi-sakset -kisa että kumpi saa istua mun vieressä autossa... He ovat myöskin tosi kärsivällisiä ja selittävät aina uudestaan kun en jotain ymmärrä, tai vaihtoehtoisesti tulkkaavat mulle Raphaëlin vauvaranskaa.
Muuten kielen kanssa sujuu ihan ookoosti. En ehkä sanois että mulle on vaikeaa ilmaista itseäni, mutta on välillä vaan vähän rasittavaa ja ärsyttävää kun ei tiedä tai muista sellasia arkipäiväsiä sanoja, joita joka päivä tarvitsee. Mutta se mitä etukäteen vähän pelkäsin, ettei muka pystyisi käyttämään sarkasmia tai kertomaan vitsejä tässä kielenoppimisvaiheessa, on kyllä ihan puppua (ainakin mun mielestä ja mun kohdalla). Äänensävyllä, ilmeillä ja eleillä saa niin paljon aikaan!
Koulussa on kylläkin välillä vähän rankkaa kun esim. espanjantunnilla yritän tehdä tehtävää, jonka tehtävänanto on ranskaksi. Ensin käännän ranskasta suomeen mun päähän että mitä nyt pitää tehdä, sitten rupeen vääntämään suomesta espanjaksi ite tehtävää. Ja kun tämän jälkeen on vielä englannintunti niin huh, mun aivot on aika sekasin aina välillä! Oon myös muutaman kerran ruvennut vastaamaan jollekin suomeksi tai kommentoinut vaikka "joo, joo" selityksen väliin.

Koulun alottamisen lisäksi oon tosiaan ehtinyt tavata kaikki ranskalaiset isovanhempani, syödä, nauttia uima-altaasta, tutkia tätä kylää, syödä lisääää, mokata ihan sika monta kertaa kaikkien hiiskatin apuverbien ja taivutusten kanssa ja yleisesti vaan nauttia tästä. Kaiken kaikkiaan mulla on mennyt täällä tosi hyvin ja joka aamu oon herännyt hymyssä suin!