KATARIINANLAAKSO

Helou! Mä en nyt jotenkin pääse yli siitä miten ihana tämä mun kotikaupunkini on. Tekis mieli vaan selittää ummet ja lammet näistä maisemista ja merenrannasta ja Puolalanpuistoista sun muista, mutta jätän hehkutuksen tällä kertaa vaan näihin kuviin.

Sen sijaan mä ajattelin kirjottaa töissä tapahtuneesta järkyttävästä tilanteesta. Mua nimittäin kutsuttiin elämäni ensimmäistä kertaa tädiksi.
Kun mansikkarasiaansa valitsevan naisen polvenkorkunen tyttö yritti ottaa mansikkaa siitä tiskiltä, tää nainen kielsi lastansa sanoen "odota hetki rakas, täti antaa meille tuolta kohta mansikoita".
Mä olen ollut suht paljon lasten kanssa tekemisissä ja mua on kutsuttu millon milläkin hauskalla nimellä, mutta tää tädittely oli kyllä jokseenkin järkyttävää. Mulla meni rahojenlaskennat ihan sekasin kun jäin pohtimaan, että oon nyt ilmeisesti saavuttanut elämässäni täti-vaiheen. Jestas.
Toisaalta, seuraava asiakas sitten puhuikin musta lapsellensa "mansikkatyttönä", ja mun ahdistus helpotti huomattavasti.