KUVIA JUHANNUKSELTA

Heipä hei taas pitkästä aikaa!
Kesäkuu on ihan justiinsa nähty ja Juhannuskin meni jo. Mä oon ehtinyt yhtä ja toista jo loman aikana tehdä, mutta jostain syystä blogin päivittämisestä täytyi saada hetki hengähtää. Ja jos totta puhutaan, mulla tuli perhetietojen saapumisen jälkeen pieni ahdistus ja paniikki siitä, miten vähän aikaa Suomessa enää onkaan jäljellä. Senkään takia ei pahemmin tehnyt mieli selitellä tänne mitään kuulumisia.
Mutta nyt oon innostunut taas uudestaan tästä blogista ja kuvamateriaaliakin on kertynyt runsaasti parin viikon ajalta, joten hiljaisuus loppuu nyt. Palataan seuraavaksi varmaan ajastettujen postausten merkeissä, sillä me lähdetään ylihuomenna Italiaan!

PISTÄÄ HYMYILYTTÄÄN

Me ollaan majailtu Tuomaksen kanssa jo muutaman päivän ajan mummilassa, kuten meillä kesällä on aina perinteenä ollut. Täällä on kyllä aina niin omat huvinsa ja hupsutuksensa, ettei tylsää tuu... Me ollaan esimerkiksi ennustettu, keskusteltu lampaiden kanssa, juotu valkopippuridrinkkejä vatsataudin ehkäsemiseksi sekä pelattu toodella monta erää korttia (ja yhtä monta erää mä oon myös hävinnyt).
Mun täytyy valitettavasti jo tänä iltana hypätä junaan ja lähteä Turkuun, että huomisaamuna pääsen taas töihin. Sitä ennen ehtii kuitenkin vielä nauttia mummin keitoksita ja pistää leikit serkun lasten kanssa pystyyn.

ODOTTAVAN AIKA OLI PITKÄ

Perjantaiaamuna kirjotin postauksen ärsyttävästä isäntäperhetilanteesta ja toivoin, että seuraavalla kerralla olis tosi kyseessä. Noh, saman päivän iltana töissä ollessani sain sähköpostiviestiä otsikolla Katariinan isäntäperheen tiedot. Ja kyllä, tällä kertaa on ihan virallista tietoa.

Se edellinen perhe johon uskoin meneväni asui just sillä alueella Ranskassa, johon toivoinkin pääseväni. Pelkäsin sen takia että pettyisin sen oikean perheen asuinalueesta, kun ensin olin innostunut niin paljon. Tää mun isäntäperhe asuu kuitenkin vajaan kolmenkymmenen kilsan päässä, samassa regionissa ja samassa departementissäkin, kuin se luultu perhe.
Ne 11 kuukautta tulen siis asustelemaan n. 4000 asukkaan kylässä nimeltä Salaise sur Sanne. Siitä ei mitenkään hirveen paljon löydy kuvia tai tietoa netistä, mutta se vaikuttaa ihan supersöpöltä maalaiskylältä vähän tollasen keskiaikasen ulkoasun kera.
Vielä tota kaupunkiakin täydellisemmältä vaikuttaa kuitenkin se perhe. Mua siellä odottamassa on vanhempien lisäksi kolme uuttaa pikkusisarusta, 10-vuotias tyttö sekä 8 ja 1,5-vuotiaat pojat, plus heidän 14-vuotias kissansa. En oo vielä varmistanut perheeltä kuinka paljon saan heistä täällä blogissa puhua, joten kerron sitten myöhemmin enemmän, jos se on heille okei.

Oon ehtinyt jo muutamat sähköpostit vaihtaa hostvanhempien kanssa, enkä vois kyllä onnellisempi olla. Innostus tulevasta on kasvanut ainakin kaksinkertaseksi ja on rauhoittavaa vihdoin tietää, kenen luokse ja minne sitä oikeen ollaan lähtemässä.

ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ

Nyt suoraan sanottuna ketuttaa.
Mä vihjasin täällä joskus pari kuukautta sitten saaneeni kuulla jotain vaihto-vuoteeni liittyviä uutisia Ranskasta. No juttuhan meni niin että muhun otettiin sillon facebookin kautta yhteyttä ja kerrottiin, että mut on nyt valittu perheeseen vaihtariksi. En saanut mitään virallista vahvistusta asiasta YFU:lta tai edes kyseisen perheen vanhemmilta, joten tilanne oli vähintäänkin mielenkiintonen. Tää mua lähestynyt tyttö kuitenkin kerto mulle mm. missä tuun nukkumaan, missä he asuvat ja kuinka monta päivää ehditään olla saman katon alla.
Ymmärsin kyllä itekkin että kaikki on vielä aika epävarmaa, varsinkaan kun en sitten saanut mitään vahvistuksia, mutta yritä nyt olla innostumatta tällasista uutisista! Se perhe asu just sillä alueella mihin olin toivonutkin pääseväni, olisin saanut sieltä neljä hostsiskoa ja muutenkin, ylipäänsä koko perhetietojen kuuleminen on vaihtarille tosi suuri juttu.

No, eilen sitten sain vihdoin Suomen YFU:n päästä sähköpostia, että kyllä tämä perhe oli harkinnut ottavansa mut heille asumaan, mutta etteivät he voikkaan jostain syystä toimia isäntäperheenä. Pari kuukautta olin ehtinyt sormet ja varpaat ristissä odottaa ja toivoa että tä olis totta, joten kyllä nyt pikkasen harmittaa. Ei kuitenkaan voi mitään, mua inffonnut tyttö oli paljastanut asioita ilman lupaa ja ennen kuin ne oli varmoja. Toivotaan, että seuraavalla kerralla on ihan tosi kyseessä...

KATARIINANLAAKSO

Helou! Mä en nyt jotenkin pääse yli siitä miten ihana tämä mun kotikaupunkini on. Tekis mieli vaan selittää ummet ja lammet näistä maisemista ja merenrannasta ja Puolalanpuistoista sun muista, mutta jätän hehkutuksen tällä kertaa vaan näihin kuviin.

Sen sijaan mä ajattelin kirjottaa töissä tapahtuneesta järkyttävästä tilanteesta. Mua nimittäin kutsuttiin elämäni ensimmäistä kertaa tädiksi.
Kun mansikkarasiaansa valitsevan naisen polvenkorkunen tyttö yritti ottaa mansikkaa siitä tiskiltä, tää nainen kielsi lastansa sanoen "odota hetki rakas, täti antaa meille tuolta kohta mansikoita".
Mä olen ollut suht paljon lasten kanssa tekemisissä ja mua on kutsuttu millon milläkin hauskalla nimellä, mutta tää tädittely oli kyllä jokseenkin järkyttävää. Mulla meni rahojenlaskennat ihan sekasin kun jäin pohtimaan, että oon nyt ilmeisesti saavuttanut elämässäni täti-vaiheen. Jestas.
Toisaalta, seuraava asiakas sitten puhuikin musta lapsellensa "mansikkatyttönä", ja mun ahdistus helpotti huomattavasti.

KESÄLOMAN EKA

Nopeasti vierähti viikko postaamatta, mutta nyt on ollut kyllä valehtelematta joka päivä aika lailla aamusta iltaan ohjelmaa täynnä, joten kuvien muokkaukseen ja muuhun ei oo löytynyt aikaa. Mä oon muunmuassa ollu kavereiden kanssa jokirannassa piknikillä, käyny vanhojen luokkalaisten kanssa kattomassa meidän vanhan koulun kevätjuhlaa ja viimeset koulupäivätkin vilahti jossain välissä ohi. Perjantaina alkokin sitten neljän päivän mittanen työputki, mutta ei oo haitannut ollenkaan! Tykkään tosta hommasta aivan todella paljon, ja oon niin ilonen että sain just tuolta kesätöitä.

Me tehtiin tänään Tuomaksen kanssa aamupalaksi vohveleita jäätelöllä, selkee merkki siitä että varsin lomatunnelmissa jo ollaan. Fiilis ei just nyt vois olla yhtään parempi, edessä on 85 päivää kesää täynnä kivaa ohjelmaa ja sitten onkin aika ihan uusille seikkailuille!