"NÄHDÄÄN SITTEN HEINÄKUUSSA 2016"

Viikko sitten oli tosiaankin se YFU:n vaihtareiden valmennusleiri, josta meinasin vähän jotain kirjotella. Mulle itelle ei ehkä jäänyt kauheen hyvä fiilis tosta viikonlopusta. Osittain varmaankin siksi että olin tosi väsynyt kouluviikon jäljiltä, mulla oikeesti meni osa leiristä ohi koska olin vaan niin töttöröö siellä! Myös sellanen jännittäminen ja superylisosiaalisuus on pidemmän päälle tosi väsyttävää, varsinkin jos tapaa 200 uutta tyyppiä samana päivänä ja yrittää opetella nimiä ja vielä pitää mielessä että kenen kanssa on jo jutellut.
Meille oltiin myös kerrottu että majoituttaisiin maittain, mutta ei me kaikki Ranskaan menevät ainakaan oltu samassa huoneessa. Sinänsä aika ärsyttävää, mäkin esimerkiksi sain sunnuntaina noin tunnin ennen kotiinpaluuta tietää, kuka se viides tyttö meistä oikeen on. Olisin halunnut paljon enemmän tutustua just näiden samaan maahan, tai edes Eurooppaan, lähdössä olevien kanssa. Enhän mä niitä USA:n vaihtareita tuu varmaan lähes ketään näkemään enää ikinä!
Toisaalta kuitenkin moni siellä esille nostetettu asia oli hyvä pistää mieleen ja ymmärtää. Kuuntelin ainakin ne kaikki huonosti päättyneet tapaukset ja kaikenmaailman riitatilannetarinat korvat höröllä, mulle jopa tuli ehkä vähän semmonen paniikki leirin jälkeen että mitä kaikkea siellä oikeen voi tapahtua. Onneksi noi meille kerrotut jutut oli varmaan niitä kaikkein kärjistyneimpiä ääritapauksia, mutta tositapahtumia yhtä kaikki...

Vaikka yleisfiilis oli leirin jälkeen muunmuassa yllä mainituista syistä hieman myrtsi, oli siellä paljon kivojakin juttuja myös! Ehdin esimerkiksi tutustua ja jutella aika hyvin Anniinan kanssa, joka on elokuun 26. päivä samassa koneessa mun kanssa, ja kaavaltiin jo jotain tapaamistakin kesälle.
Hauskinta kuitenkin ehkä oli, kun ennnen kotiin vieviin busseihin nousemista sanottiin yhden tosi kivan tytön kanssa toisillemme (hän ilmeisesti oli menossa Hollantiin, nimestä mulla ei kyllä oo mitään muistikuvaa.. näin hyvin siellä ehti tutustua ja jäi ihmiset mieleen), että nähdään sitten vuoden päästä heinäkuussa kaikkien Euroopassa olleiden vaihtareiden yhteisellä leirillä. Musta tuntuu että tää tulee kiteyttämään koko tulevan vaihtovuoden aika hyvin, sä vaan tapaat koko ajan uusia ihania ihmisiä joiden nimiä et kerkee opettelemaan ja joista et ikinä tiedä, millon ne tuut seuraavan kerran näkemään.