163 PÄIVÄÄ

Viikko sitten tein valmiiksi mun oppilaskansion, mikä käytännössä tarkottaa, että isäntäperheen haun käynnistyminen ei oo enää musta kiinni. Voin periaatteessa nyt ruveta jännittämään jokasta sähköpostia avatessani, että josko nyt, vaikka tuskin tietenkään mitään kuullaan pitkään aikaan.

YFU:n lähtövalmennukseenkin on ilmottautuminen pistetty menemään ja lentopaita tilattu. Niin ja tänään tuli alustavat lähtöpäivätiedot, eli mun kohdalla heipat Suomelle sanottais 26.8. Pikku hiljaa alkaa kaikki muuttua todellisemman tuntuseksi…

Oon ahminut Ranskan vaihtareiden blogeja menneiltä vuosilta suunnilleen blogin päivässä ja jokasen kohdalla yrittäny kuvitella itseni sinne niihin tilanteisiin, vastoinkäymisiin ja ympäristöön. Mulla on tällä hetkellä semmonen fiilis, että mun lähtö on just sopivan ajan päästä. Toisaalta siihen on vielä niin paljon aikaa, toisaalta taas se on kumminkin jo tosi pian!

Tiedän olevani asioita tosi paljon etukäteen jännittävä ihminen, eikä tääkään juttu varmana tule olemaan mikään poikkeus. Mulla jo nyt kourasee sillon tällön mahanpohjasta kun mietin, että oon ihan todella sinne Ranskaan vuodeksi lähtemässä. Kuitenkin tiedän jännittäväni turhaan, ja että lopulta innostus ja odotus on ne päällimmäiset tunteet viimisinä päivinä Suomessa.

Jännitän tietenkin eniten sitä perhettä, mutta tuleva koulu (lähinnä se, onko lauantaisinkin koulua), luokka, kaupunki ja ympäristö on kanssa asioita, joita murehdin turhaan jo nyt. Oon aikasempien vaihtaren blogeista ymmärtänyt jotain sen suuntasta, että ranskalaisten nuorten kanssa on suht vaikea ystävystyä ja ettei ne kauheen mielellään ota jotain vierasta, hitaasti ranskaa puhuvaa uutta tyyppiä joukkoonsa. Mutta ei voi tietenkään etukäteen tietää, millasten ihmisten keskelle päädyn. Ja kunhan ite tarpeeks yrittää ja näkee vaivaa, niin eiköhän sieltä ystäviä löydy!

Kieliasiasta mä en niinkään oo huolissani, ainakaan vielä. Järjestön vaatimuksenahan Ranskaan lähteville oli kaks vuotta kyseisen kielen opiskelua takana. Musta toi on ihan sairaan vähän kun miettii, miten hemmetin vaikee kieli ranska on, ja kunnioitan ihan älyttömästi niitä ihmisiä jotka on lähössä/on lähteneet tolla taustalla Ranskaan! Mä taas olen oppinut ton kielen päiväkodissa ja siitä lähtien enemmän ja vähemmän myös käyttänyt sitä, joten en hirveesti osaa jännittää mitään kieleen liittyvää. Tottakai mullakin tulee hetkiä, kun en osaa ilmasta itseäni tai ymmärrä muita, mutta koen silti olevani aika onnekas ja "turvallisilla vesillä" verrattuna muihin.

Odotan tietty ihan hirmusesti niitä perhe- ja sijoitustietoja ja yritän parhaani mukaan olla asettamatta mitään toiveita niiden suhteen. Salaa silti oon pyöritellyt mielessäni ajatuksia mahdollisimman eri ikäisistä pikkusisaruksista, isoveljestä tai perheen lemmikistä, tollasista asioista, mitä mulla ei Suomessa ole. No, vaikka mulle ilmenis tulevan tasan saman ikänen pikkuveli ja kissoille allerginen perhe, oon todennäkösesti silti ihan yhtä haltioissani sinne lähössä, hahah.
Tosi monet sukulaiset ja tutut on kyselleet siitä, mihin toivoisin sijoittuvani, ja yleensä oon vastannut "ei ihan Pohjois-Ranskaan". Oon melko varma että nyt kun oon noin sanonut, päädyn just sinne ja saankin huomata sen olevan ihan mahtava paikka. Joku merenrannalla sijaitseva kaupunki tai Alppien läheisyydeessä oleva söpö pieni kylä vois kyllä olla aika unelmia niinkun ympäristöä ajatellen.

Nyt on vielä jotenkin niin hullua miettiä tota koko asiaa, kun ei oo minkäänlaista käsitystä missä ja kenen kanssa tuun sen vuoden viettämään. Ranskan rajojen sisällä joo, mutta sinne mahtuu aika monta erilaista kaupunkia, perhettä ja koulua. Osittain tostakin syystä mun tunteet vaihtovuotta kohtaan menee niin laidasta laitaan, kun vuorotellen pelkään ja kauhistelen ja sitten taas innoissani hehkutan. Vallitseva fiilis on tällä hetkellä enemmän positiivinen, johtuen ehkä tosta lähtöpäivän alustavasta konkertisoitumisesta.


Semmoset tilanteet ja tuntemukset tässä vaiheessa tällä saralla, tästähän tuli aikamoinen vuodatus! Heti kun tiedän enemmän jotain kertomisen arvosta, teen taas tilannepäivitystä, mutta nyt alustavien tietojen mukaan tilanne on tämä: 163 päivää lähtöön!