RAVINTOLAILTA JA SUKUPUOLIKYSYMYS

Perjantaina me oltiin Laurin kanssa syömässä meidän vuosipäivän kunniaksi yhdessä mun lemppariravintoloista. Ilta oli sinänsä tosi onnistunut, ruoka hyvää ja seura sitäkin parempaa, mutta silti jäi vähän ärsyttävä fiilis tuolta.

Oon kyseisessä paikassa käynyt monen monta kertaa ja ruoka ei oo kertaakaan pettänyt. Siks nyt ihmetyttikin, kun mun pihvi oli hirmu sitkeää ja siitä jäi suuri osa syömättä koska en yksinkertasesti saanut pureskeltua sitä alas.
Kun tarjoilija tuli hakemaan meidän lautaset ja kysyi, mitä tykättiin ruuista, sanoin ihan ystävällisesti että yleisestä tasosta poikennut pihvi vähän harmitti. Tarjoilijan vastaus oli jotain tyyliin "Voihan, semmosta se välillä on", eikä mulle pahotellut asiaa mitenkään.
Mä oon oppinut pienenä jo semmosen ajattelutavan, että ravintoloissa saa ja kannattaa huomauttaa, jos annos ei vastannut odotuksia tai jos siinä oli joku pielessä. Iskälle, tai kenelle tahansa kenen kanssa oonkaan ollut syömässä, ei oo ikinä vastattu noin välinpitämättömästi. Myös ton illan aikana kun Lauri huomautti vesipullosta, jota oltiin odotettu vaikka kuinka pitkään, sille vastattiin ihan eri tyyliin kuin mulle.

Joskus mä vaan mietin, että ois niin paljon helpompaa olla mies. Olisin niin paljon vakavasti otettavampi! Jokanen varmasti pystyy kuvittelemaan, miten erilainen tilanne toikin olis ollu, jos siellä olis pihvistään valittamassa ollut vaikkapa teidän isä, isoveli tai joku muu miespuolinen henkilö. Silti ihan yhtä lailla mä olin maksava asiakas, jolla oli oikeus saada hyvälaatuinen pihvi. Mutta kun olen nuori tyttö, ei mulla oo minkäänlaista auktoriteettiä vastaavissa tilanteissa. Aarghh...

Pahoittelut kilometrivalituksesta, laitetaan loppukevennykseksi kuva erittäin kiinnostuneena toisen juttuja kuuntelevasta tyttöystävästä!