Pidettiin maanantaina Jennyn kanssa yhteiset Amerikka & Ranska- teemaiset läksärit pienellä kaveriporukalla. Mun lähtöönhän on aikaa vielä tovi, mutta Jennyn seikkailu starttaa jo ensi viikon tiistaina, joten meidän oli järjestettävä juhlat nyt.
Niin tarjottavat kuin seurakin oli kohdillaan ja saatiin molemmat vaikka kuinka ihania juttuja kavereilta (tosta kuvasta puuttuu vielä yks suklaalevy, se ei enää ollut kuvauskunnossa hehe...). Varsinkin Essin ja Lotan kokoomat isot "kortit" meidän yhteisistä kuvista ja muistoista, alkaen vissiinkin vuodesta 2004, oli aivan mahtavat!
Mulla lähti sunnuntaina käyntiin viimeinen kuukausi Suomessa ja nyt alkaa kyllä jo tuntua siltä, että kohta on tosi kyseessä. Jennyn lähtöön on alle viikko, ja joka kerta sitä miettiessäni tunnen pakokauhun ja innostuksen sekasia tunteita. Ensinnäkin jännitän tosi paljon Jennyn puolesta ja tulee olemaan kauheeta sanoa vihdoin oikeesti ne heipat, mutta oon myös aina ajatellut että eka on Jennyn lähtö ja sitten vasta sen jälkeen mun... Ja mitä hitsiä, nyt ollaan jo tässä vaiheessa?!
Mun hostperhe vaikuttaa aivan älyttömän ihanalta ja he on saaneet mut tuntemaan itseni todella tervetulleeksi heille, heidän tapaamistaan ja elämää siellä odotan ehdottomasti eniten. Toinen juttu, mistä oon tosi innoissani, on ranskan kieli; haasteet, siinä kehittyminen ja ylipäänsä vaan ranskan käyttäminen!
Sitä pakokauhun tunnetta taas aiheuttaa Suomesta lähteminen ja hyvästien sanominen. Myöskin koulun ajatteleminen aiheuttaa mulle aina pikemminkin strutseja kuin perhosia vatsaan. Mun laskelmien mukaaan mulla alkaa koulu oikeestaan ihan saman tien, kun perheeseen pääsen, eli todennäkösesti siinä tulee kaikki uusi ja jännittävä vähän samalla kertaa.
Yritän nyt kuitenkin olla liikaa stressaamatta ja ajattelematta ja nauttia vaan viimesistä viikoista täällä!
